Make your own free website on Tripod.com

10.Valkosiipi undulaatti

Koti ] Ylös ] Harlekiini peippo ] Kanarialinnun historia ja lajiesittely ] Kultatiikeripeippo ] Helmi-seeprapeippo ] Vahanokka - St Helen Waxbill ] Undulaatit ] Undulaatin kasvatus.. ]


Home
Undulaatit
Kanariat
Kultatiikeripeippo
Helmiseeprapeippo
Vahanokka
Harlekiinipeippo

10. Valko- tai hopeasiipi

 

(Resessiivi normaaliväreihin ja dominoiva  keltaisiin ja valkoisiin)
(Resessiivi harmaasiipi-mutaatioon)

Tämä mutaatio on kaikkien undulaattiharrastajien unelma. Se on täysin kaksivärinen. Sinisessä linjassa se on valkosiipinen ja vihreässä linjassa keltasiipinen. Pääasiassa kasvatetaan kyllä sini-valkoisia ja kasvatuksen päämääränä on aina alkuperäisen tarunhohtoisen esikuvan mukaisesti perusväri  tumman violetti ja valkoiset siivet lähes ilman kuviointia, tai kuviointi on juuri ja juuri nähtävissä.

Tämä mutaatio on syntynyt noin vuonna 1930 , eli 73 vuotta sitten syntyi australialaiselle kasvattajalle, Harold E. Pier, Sydneyssä ensimmäinen valkosiipi. Historialliset kuvat:

Keltainen/vihreä
http://www.artofclearwings.fsnet.co.uk/history.htm 
Sininen/valkoinen
http://www.artofclearwings.co.uk/

 

engl.: Clearwing
saks.: Hellflügel

Tarunhohtoinen tapahtumasta tuli, kun engl. silloiselle kuninkaalle King Georg V:lle lahjoitettiin vuonna 1933  violetti valkosiipi-undulaattiyksilö ja sensaatio oli syntynyt: Lintu ikuistettiin monissa aikakauden maalauksissa ja nämä maalaukset ovat nykyisin tämän muunnelman kasvattajien esikuvina. Pian tämän jälkeen syntyivät sekä Australiassa että Englannissa omat valkosiipi undulaatti yhdistykset.
Tunnusomaista on : 
Perusvärin on oltava hyvin voimakas ja tumma ja siiven kuviota ei juurikaan ole enää näkyvissä, 
myös kaulatäplät ovat niin hailakan vaalean harmaat, että niitä ei juuri huomaa.
Linnun koko on suhteellisen pieni verrattuna normaalilintuihin.
Tästä lisäkuvia: 
http://homepage.ntlworld.com/j.w.evans/breeding%20violet%20whitewings.htm

http://mitglied.lycos.de/opalin/artikel8.html
Paha yhteensattuma syntyi, kun nämä valkosiivet olivat saapuneet Eurooppaan, ne risteytettiin kaikkiin saatavissa oleviin muunnelmiin, että saataisiin selville ensiksi kuinka ne periytyvät ja toisaalta sen pieni koko haluttiin saada isommaksi kuin näyttelylinnut olivat. Tämä sama on tapahtunut myös Australiassa. Kävi kuitenkin niin onnettomasti, että koko mutaatio oli menossa kaikkialla sananmukaisesti pilalle. Risteytyslinnut jättivät yleensä niin pahat jäljet,  että lintujen kuvioton, lähes valkoinen tai keltainen siipi on nykyisin hävinnyt, eli haalea kuvio on tullut takaisin. Myös voimakas kontrasti eli perusvärin syvä vastakohta valkoisiin tai keltaisiin osiin on muuttunut,  Meillä on nykyisin sekä vaaleansinisiä ja vaaleanvihreitä valkosiipiä. Kasvattajat kaikkialla yrittävät päästä takaisin alkuperäiseen ulkonäköön, mutta tämä vuosikymmenien geeniperimätaakka vaikuttaa edelleen.

Ongelmana on, että ei vieläkään oikein tiedetä, mikä olisi sopiva risteytyskaveri valkosiivelle, koska halutaan sekä sopivankokoiset yksilöt että välttää jatkuvaa sisäsiitosta. Ainoa mahdollinen risteytyskaveri valkosiivelle olisi vaalennettu keltainen tai valkoinen tai lutiino/Ino (punasilmä), jolla ei ole melaniinikuvioita, mutta linnun perusvärin on oltava hyvin voimakas ja tumma. Tätä taas ei ole näkyvissä kun vain keltaisten kohdalla, mutta valkoisten kohdalla väri tiedetään vain sukutaulusta.
Nämä vaalennetut linnut ovat yleensä myös perusvärissä vaalennettuja, eli on erittäin vaikeaa löytää sopivaa partneria. Vain pitkäaikainen kasvatustyö voi johtaa lopputulokseen.
Kaikki muut mutaatiot ovat osoittautuneet haitallisiksi valkosiipiominaisuudelle.

Perinnöllisyys:
Valkosiipi x Normaali = 100% Normaali/Valkosiipi
Valkosiipi x Vaalennettu = 100% Vaalennettu/Valkosiipi
Valkosiipi x Lutiino/Ino = 100% Valkosiipi/Lutiino-Ino

Kaikilla nyky-valkosiivillä on siivessä harmaahko kuvio, josta tulee ei-haluttu perusväri lävitse.

Sieltä voidaan nähdä harmaasiiven perimä, joka taas haalistaa perusvärejä. Myös ”kaneli-perimä on nähtävissä, se vaalentaa ne melaniinit sopiviksi,  mutta siihen on sitten kytketty myös perusvärien vaalenemiset. Näistä ongelmista johtuen, tästä valkosiipi-muunnoksesta on tullut jonkinasteisteinen ykkösluokka undulaattien kasvatuksen parissa. Huonoa valkosiipeä ja hyvin vaaleaa harmaasiipeä on todella vaikea erottaa toisistaan, mutta nämä mutaatiot ovat täysin erilaiset.
Pahin mitä kasvattaja voi tehdä, on risteyttää valko- ja harmaasiivet keskenään, silloin perusväri haalistuu täysin. Näyttää siltä, että harmaasiipi on hyvin dominoiva suhteessa valkosiipeen, eli sen perimäosuutta on lähes mahdotonta saada selektoimalla pois.
Tästä kuvankauniista valkosiipilinnusta on nähtävissä ainakin harmaa-mutaation osuus, joka haalistaa perusvärejä ja muuttaa sen sinisen perusvärin vähän mintunvihreäksi. Todennäköisesti tässä linnussa on myös harmaasiipi-mutaatiotekijä myös olemassa.
Tämän tyyppisiä lintuja ei myydä missään ja niitä vaihdetaan vain kasvattajien kesken. Oletan, että tämä yksilö on syntynyt sattumalta harrastajakasvattajan lintupoikueesta, ns. takaisin-siitos tuloksena, jota ei ole tiedetty, eikä sen arvoa ole tajuttu. Tästä linnusta voisi siis alkaa suomalainen valkosiipi-kasvatuslinja.