Make your own free website on Tripod.com

Helmi-seeprapeippo

Koti ] Harlekiini peippo ] Kanarialinnun historia ja lajiesittely ] Kultatiikeripeippo ] [ Helmi-seeprapeippo ] Vahanokka - St Helen Waxbill ] Undulaatit ] Undulaatin kasvatus.. ]


Home
Undulaatit
Kanariat
Kultatiikeripeippo
Helmiseeprapeippo
Vahanokka
Harlekiinipeippo
 

Engl.: Double-barred Finch
Owl Finch

Saks.: Ringelamadine, 
Ringelastrild

Ransk.: Diamant de Bicheno 

Kuvat: Minna Kukkamäki
Lintu kuuluu: Taeniopygia (loistopeipot)-sukuun
Tieteellinen nimi: Taeniopygia bichenovii
Alalajike Nominaatti;
Taeniopygia bichenovii bichenovii ja 
Taeniopygia bichenovii annulosa
Muut nimet Poephila bichenovii tai 
Stizoptera bichenovii bichenovii (white-rumped)
ja annulosa (black-rumped)

Lajikkeet erottuvat vain pyrstötyven värien perusteella, muuten ne ovat ihan samankaltaiset.
Tästä linkistä löytyy erittäin hyvä kuvaus siitä, kuinka lajikkeet erotetaan.
http://www.nfss.org/Articles/Article/owl.html

Yleistä/Historia
Linnut tulivat Eurooppaan vuosisadan vaihteessa samaan aikaan muiden australialaisten peippojen kanssa. Näinä aikoina ihmiset kiinnittivät enemmän huomiota muihin peippolajeihin,
kuten esim. värikkäisiin harlekiinipeippoihin.
Tästä seurasi se, että helmiseeprapeippoja pidettiin vain ns. seuralintuina muille australialaisille loistopeipoille. Kun Australian valtio kielisi lintujen maastaviennin alkoi Euroopassa helmiseeprojen suosio kasvaa. Todettiin, että lintujen kokonaislukumäärä oli aivan liian vähäinen lajin säilymisen kannalta. Pelättiin, että muutaman vuoden sisällä se häviäisi kokonaan harrastajien lintuhäkeistä.
Esiintymisalueet:
Molempien lajikkeiden esiintymisalueet menevät jonkun verran päällekkäin ja linnut muodostavat siellä eräänlaisen sekapopulaation.
Linnut ovat luonnossa nykyisin suhteellisen yleisiä ja niitä voidaan nykyisin nähdä esikaupungin laidoilla, puistoissa ja maatilojen pihoissa ja -laitumilla. Nykyisin Australiassa leviävä toinen peippolajike Lonchura punctulata on levinnyt juuri näihin ihmisläheisiin alueisiin, joten helmiseeprat ovat joutuneet väistymään puutarhoista takaisin alkuperäisille esiintymisalueilleen
Alunperin helmiseeprapeippo oli puhdas heinikkoalueen asukas, joka sopeutui erinomaisesti vallitseviin olosuhteisin ja ravintotarjontaan, se liikkuu parvissa juuri siemeniä tuottavilta heinäalueilta toiseen. Lintujen suuri liikkuvuus on saanut myös sen aikaan, ettei ole syntynyt erilaisia alalajikkeita tai paikallislintukantoja.

Ulkonäkö ja koko
Lintu on väriltään lähes täysin mustavalkoinen, sen kokonaiskoko on noin 10cm, josta pyrstö on 4cm. Siivet ovat noin 5-5-.5cm pitkät. Lemmikkilinnun koko on valitettavasti usein paljon pienempi.
Kuviointi on niin tunnusomaista, että sitä ei voi sekoittaa muihin lintulajeihin. Rinnan ja kaulan läpi kulkee 2 mustaa rengaslinjaa, joista saksankielinen nimi ja myös suomalainen kutsumanimi rengas-amadiini tulevat. Australialaiset näkevät linnun kuvioissa viitteitä pöllöjen naamakuviointiin, johon engl. kutsumanimi viittaa. Molemmille lajikkeille ei ole vielä erillisiä suomenkielisiä nimiä.
Sukupuolierot:
Tämä on jo hieman vaikeampi asia. Ainoa pitävä ero on se, että koiras laulaa (sen laulu on muuten hyvin seeprapeipon tyyppinen). Toinen hatarampi ero on nähtävissä vain suorassa vertailussa. Koiraan ”naama- ja rintakilven” väri on puhtaan valkoinen, kun taas naaraalla se on hieman harmaan ja valkoisen sekoitus. Naarailla on vähän epäselvempi kuviointi siipien päissä. Koiraat ovat yleensä vähän isompia ja naaraiden ns. renkaat ovat hieman ohuempia kuin koirailla. Nämä erot ovat jo hieman vaikeita ja kaiken lisäksi vielä epäluotettavia. Jos on epävarmuus linnun sukupuolesta, se on helppo selvittää laittamalla pariskunnan linnut eri häkkeihin, yleensä koiras alkaa suhteellisen nopeasti laulamaan eli houkuttelemaan naarasta omalle reviirilleen.
Ruoka
Luonnollisen esiintymisalueen perusteella helmiseeprapeippo syö vain heinälajien siemeniä, puolikypsiä siemeniä ja niiden pehmeitä kasviosia. Eläinkunnan proteiinin saanti ei ole ratkaisevaa ja sen hyödyntäminen on vain satunnaista.
Tässä mielessä lintu on hoidon kannalta vaatimaton tai toisin sanoen hyvin helppo, 
koska se ei edellytä erikoista ruokatarjontaa.
Ääni
Lintujen ääntely on hyvin hillittyä ja muistuttaa seeprapeippojen ääntelyä. Mutta parvilintuna se ylläpitää myös jatkuvaa ääniyhteyttä lajikavereihinsa. Sen koko äänirepertuaari koostuu vain 4:stä eri säkeistöstä. Koiraalla on vielä varsinainen laulu- ja kosintaäänikuvio.
Käytös
Lintu on erittäin rauhallinen, sen reviirinpuolustusmekanismi ei ulotu toisiin sukulaislintuihin.
Myös kaksi koirasta samassa häkissä käyttäytyy usein kuin pariskunta. Toinen koiraslintu ilman erityistä kilpailua alistuu heti. Kokemukseni mukaan pesintä voi onnistua ilman häiriöitä vaikka samassa häkissä olisi kokoajan toinenkin koiras, mutta tämä on jo lähes poikkeustapaus. Kuvaavaa vain on, että helmiseepralintu on erittäin rauhallinen ja on tässä mielessä ainutlaatuisen sopiva seuralintu muille linnuille isossa lintuhäkissä. Se jopa rakentaa heti uuden pesän kun muut häkin asukkaat ovat sen valloittaneet. Se tavallaan vielä edesauttaa muiden lintujen pesinnän onnistumista.
Pesä
Luonnossa linnut rakentavat noin 2-3 metrin korkeudelle pallomaisen pesän.
Erikoista on, että se rakentaa pesänsä pienessä yhteiskunnassa, eli parvessa, usein samassa puussa. Linnut ovat uskomattoman taitavia pesänrakentajia. Usein ne rakentavat vielä varsinaisen pesän päälle ns. valepesän, hämätäkseen vihollista, voi käydä jopa niin, että rakennetaan vielä kolmas pesä, samassa yhteydessä ns. ukkopesän, jossa koiras vanhimpien poikasten kanssa sitten yöpyy.
Pesämateriaalina käytetään vain tummia, kuivia ja jäykkiä heinänosia. Kookoskuidut ovat ihan sopivia, mutta loppuvaiheessa, kun sisäänlentoaukko peitetään olisi hyvä antaa linnuilla kuivattua leveää heinää tai kaislaa. 
Pehmikemateriaalia tai sisävuorausmateriaalia ei yleensä tarvita.
Varsinainen sisäänlentoaukko on suojattu ja se sijaitsee usein pesän alalaidassa. Linnuille kelpaavat kaikki kanarialinnuille tarkoitetut kuppimaiset pesäalustat sekä myös häkin ulkopuoliset katokselliset isot verkkohäkit. Loistopeipolle tarkoitettu ns. umpipesä, mitkä ovat kaupoista saatavissa ovat usein liian pieniä ja linnuilla ei siten ole mahdollisuutta rakentaa kunnollista pesää itse. Tästä syystä on suositeltavaa, että lintu saa rakentaa luonnollisella tavalla oman pesänsä. 
Paras tapa on kiinnittää häkin korkeimpaan kohtaan ohuista pajunoksista tehty ns. oksahaara-alusta. Vähintään 8 kpl. ohuita pajunoksia niputetaan alapäästä yhteen kuten saunavasta, oksia levitetään vähän ja rakennelma sijoitetaan häkin taustaseinälle lähelle kattoa, muutamia oksia sidotaan myös kattoon, että rakennelma olisi tukeva. 
Silloin linnut voivat käydä läpi koko pesänrakentamis-rituaalin, joka on yhteistoiminnan voimanäyttö. 
Linnut tekevät kaikki asiat yhdessä. Tässä vaiheessa linnut ovat kokoajan lähes vierekkäin, myös lepäämiset hoidetaan tiiviisti istuen vierekkäin. Kunnollisen pesän rakentaminen ei tuota linnuille ongelmaa, usein jopa nukkumapesä rakennetaan vain huvinvuoksi.  Pesän rakentaminen ei siis välttämättä tarkoita, että lisääntymiskausi olisi alkamassa.
Hoito
Linnut eivät viihdy alle 20 asteisessa tilassa, myös sen ilmankosteus on oltava noin 60%, eli lintu on oikeastaan täysi sisätila-lintu.
Suomessa olosuhteet ovat linnuille ulkohäkissä jo sopimattomat,  toki jos on mahdollisuus, vierailu ulkohäkissä kesäaikana on linnuille jopa eduksi,  uv-valot jne. mutta linnut on haettava yöksi sisätilaan. 
Mielenkiintoista on seurata kuinka linnut liikkuvat oksistossa –usein pää alaspäin kuten meidän kotimaiset tiaiset. Häkissä on hyvä olla myös pystyorsia ja koska linnut ovat niin touhukkaita, ei aivan pieni häkki ole sopiva. Absoluuttinen minimikoko on sellainen 80x40x40cm häkki. Häkissä on aina oltava pesäalusta, koska linnut nukkuvat mieluummin pesässä yhdessä. Myös kylpyastian on oltava isohko, koska linnut suorittavat tämän toiminnan myös vierekkäin yhdessä ja senkin vielä 3-4x päivässä
Ylös
Kasvatus
Lisääntymiskauden alkaminen

Linnut eivät ole enää niin sidottuja määrättyihin aikoihin, mutta yleensä lisääntymiskausi alkaa syksyn mittaan. Koska meidän on hankala jäljitellä Australian sadekauden rytmiä, meidän on annettava linnuille oikeanlaista ruokaa, joka laukaisee tämän vietin. Kuten jo mainitsin pesän rakentaminen ei ole ratkaiseva merkki lisääntymiskauden alkamisesta.
Ruokinnan muutos
Mikäli lintu on totutettu siihen, viherruokaa on lisättävä, kuivat siemenet korvataan askel kerrallaan idätetyillä siemenillä. Korostan vielä, että tämä muutos ei saa tapahtua äkkiä. Oikeastaan tämä ruokamuutos riittää, eikä proteiini- eli eläinkunnasta peräisin olevaa ruokaa tarvita. Jos ruokamuutos ei riitä lisääntymisviretilan aikaansaamiseksi on annettava linnuille myös kanarialinnuille tarkoitettua munankeltuaispohjasta ns. voimaruokaa. Tämä laukaisee usein lisääntymisvietin nopeasti, mutta on myönnettävä, että se on hyvin voimallinen ja keinotekoinen tapa
Lisääntymisvietti
Varma merkki siitä, että oikea vireysaste on saavutettu, on koiraslinnun kosintatanssi. 
Se ottaa kookos- tai heinänkorren nokkaansa ja istahtaa vapaalle paikalle ja alkaa hyppimään ilmaan ja vääntämään eturuumistaan oikealle ja vasemmalle, ääni on sellainen mariseva laulu, joka on usein lintuharrastajille aivan uusi äänikuvio. 
Välillä se räpyttelee siipiään kuin nälkäisillä poikasilla on tapana. Kun naaraslintu tulee viereen, se pudottaa korren pois ja alkaa nokittamaan naarasta, mikä on ihmiselle aika yllättävän näköistä, mutta lähes aina tapahtuu myös parittelua, eli tämä nokkiminen kuuluu viestintäketjuun. Viimeistään silloin tiedämme varmasti, että kaikki on kunnossa. Isossa häkissä, missä on muita lajikumppaneita voimme olla vasta nyt varmoja, että kysymyksessä on pariskunta. 
Kaksi koirasta kuten naaraatkin voivat käyttäytyä kuin rakastavaiset konsanaan, rakentaa yhdessä pesää, istua vierivieressä ja puhdistaa toisten höyheniä, mutta kosintatanssia ei tapahdu. 
Kaksi naarasta voivat tuottaa aikamoisen munamäärän ja ne hautovat vielä yhdessä. Usein ihminen jo odottelee poikasia, mutta kysymys on vain kahdesta naaraasta ja tyhjistä munista. Tästä syystä on katsottava lintuja vähän tarkemmin.
Muniminen
Naaraslintu munii 3-6 valkoista munaa ja molemmat linnut hautovat yleensä vuorotellen, 
mutta lepoaikana ja yöllä yhdessä. Poikaset kuoriutuvat jo 12 päivän jälkeen, mutta kun emme yleensä tiedä koska hautominen on alkanut tai kuinka monta munaa silloin oli, määrätään kuoriutumispäiväksi usein 14. päivä.
Poikasruokinta
Poikaset pärjäävät hyvin idätetyillä siemenillä. Kasvattajat suosittelevat, että poikasruokaan kuuluisi myös jonkin verran hyönteisruokaa.
Pesästä lähtö
Poikaset kasvavat hyvin nopeasti ja kolmen viikon jälkeen poikaset lähtevät jo pesästä. 
Molemmat emolinnut ruokkivat poikasia pesän ulkopuolella vielä jonkin aikaa.  Poikasten ruokintapyynnössä on yksi poikkeava piirre, ruokaa pyytävä poikanen värisyttää vain yhtä siipeä, mikä on vähän oudon näköistä. Yöksi poikaset ja koiraslintu vetäytyvät usein pesään nukkumaan.
Aikuistuminen
Poikasten väritys on hyvin mitätön. Ne ovat lähes tulkoon harmaita, mutta vastapuoli on vaaleampi. Joskus rengaskuvio on hyvin vaaleana näkyvissä, se on yksilöllistä ja voi olla, että se on vain yhden linnun kohdalla näkyvissä, mutta muilla ei. Pesästä lähtöhetkestä laskettu poikassulkasato on 3 kk. päästä, jonka jälkeen lintu on aikuisen näköinen ja periaatteessa lisääntymiskykyinen. 
Nyt valitettavasti on mainittava, että helmiseeprapeipon kasvatus, ei ole niin yksinkertaista kun se on teksteissä kuvattu ja kuinka se on lintukirjassa selitetty. 
Pesänrakentaminen, parittelu, hedelmöitys, hautominen, kuoriutuminen sekä poikasruokinta, 
siihen saakka helmiseeprapeipot ovat luotettavia, voidaan jopa sanoa, että se melko yksinkertainen. 
Ongelmanydin on se, että helmiseeproilla on taipumus jättää poikasruokinta kesken ja jättää poikaset kuolemaan nälkään. 
Tämä tapahtuu nykyisin aika usein ja monet kasvattajat masentuvat siihen kokemukseen, 
koska tämä kuvio voi toistua jopa 2-3x peräkkäin. 
Usein käy vielä niin, että 4. muninta on epänormaali ja rasittunut lintu saattaa jopa kuolla siihen, eikä muniminen onnistu enää toistamiseen.
Koko ongelma on tullut esille vasta viimevuosikymmenien aikana. Ennen se oli täysin tuntematon asia. Syytä etsitään kaikkialla ja varsinkin saksan- ja ranskankielisessä kirjallisuudessa käsitellään asiaa hyvinkin laajasti.
Syiksi on esitetty seuraavia asioita: 
* Liian tiukka sisäsiitos vuosien mittaan. Todisteena on, että linnut ovat
tavallaan kääpiöityneet.
* Väärä tai liian hyvä ruoka.
* Monistus kasvatuslintujen avulla, amme-kasvatus lokkipeipon avulla.
* Pakkoyhdistäminen, eli emolintujen harmonia puuttuu, eikä luonnollista parivalintaa tapahdu, leimaamisvaihe puuttuu. (leimaaminen kts.: kanarialintu sivulta)
* Väärä poikasruoka
Ylös
Varmasti syyt on haettava näistä teeseistä. Henkilökohtaisesti uskon, että syy löytyy kaikista viidestä
Väitteestä yhdessä. On myös väitetty, että molemmat lajit voivat sekoittua keskenään ja sen johdosta poikasia rasittaisi jonkinlainen geneettinen sopimattomuus, kuten risteytyslinnuilla yleensä. 
Henkilökohtaisesti en usko tuohon teoriaan, mutta meidän on syytä erottaa nämä kaksi lajia toisistaan ja olla ostamatta sekoituslintuja.

*  Ensimmäiseen väitteeseen voimme vaikutta siten, että hankimme emolinnut luotettavasta paikasta, mistä saamme varmistuksen siitä, että emolinnut ovat todella eri alkuperää. Jos haetaan emolinnut samanaikaisesti samasta kaupasta, voimme olla melko varmoja, että linnut ovat sukulaisia tai
jopa sisaruksia.

*  Koska lintu on erikoistunut heinäkasvien hyödyntämiseen, eikä se luonnossa oikeastaan mitään muuta syökään, on vain todettava, että meidän kaupan peipposiemenseokset ovat ihan vääriä. Se voi olla myös ihan liian hyvää, eli sen kuona-ainepitoisuus on täysin erilainen kuin heinäsiemenissä.

*  Kolmas väite on sekin totta, keinoemokasvatusta harrastetaan vielä liian paljon, vaikka tiedetään kuinka tuhoisaa se lintulajikkeelle on. Näin saadaan hyvin nopeasti myyntiin tarkoitettuja määriä. 
Meidän on vain otettava selville, kuka on linnun kasvattaja, muuten voimme osta juuri tällaisen yksilön.

*  Neljäs väittämä on hieman ristiriitainen, toki parasta on aina, että linnut voisivat löytää toisensa isommasta laumasta. Mieluummin pariskunta löytää toisensa edes 4:n linnun ryhmästä. Kuinka tärkeää on kilpailupartnerin olemassa olo, ei kukaan osaa sanoa. Fakta on, että linnut elävät ja pesivät luonnossa pienessä parvessa. Tämmöinen parittainen kasvatus omassa häkissä on tavallaan luonnoton.

*  Viides väittämä, väärä poikasruoka on saanut sen aikaan, että kaikilla kasvattajilla on oma salainen resepti. Lintukirjoista tai vaikkapa netistä ei ole minkäänlaisia standardista poikkeavia, omiin kokemuksiin perustuvia tietoja saatavissa. 

Minun henkilökohtainen kokemukseni on, että linnut ovat hyvin persoonallisia, mikä tarkoittaa, että joillain linnuilla riittää jo viherruoan ja idätettyjen siementen tarjonta ja hetkessä hormonaalinen lisääntymisvietti lähtee liikkeelle. Kaikille linnuille tämä ruokamuutos ei riitä ja kanarialinnuille tarkoitettu munaruoka laukaisee tämän vietin. Nyt annetaan samaa munaruokaa, mihin linnut ovat tottuneet myös tehokkaana poikasruokana ja silloin tapahtuu semmoinen ylivireys. Linnut ovat niin ylivireitä, että ne jättävät poikasruokinnan kesken ja aloittavat uuden pesän rakentamisen ja munivat uudet munat, vaikka pikkupoikaset ovat vielä pesässä. Tämä on minun henkilökohtainen kokemus. Onko peruste paikkaansa pitävä en osaa sanoa, mutta olen saanut parempia tuloksia, kun jätin munaruuan pois heti kun haudonta alkoi. Myös ihan tavallisella heinäsiementarjonnalla, myös idätetyssä muodossa olen saanut parempia tuloksia. Mutta korostan, että se voi silti olla sattuma.

Erittäin huonoja kokemuksia olen saanut, jos emolinnut ovat olleet alle puolentoista vuoden ikäisiä. 
Nuoria lintuja on kyllä hankala saada hillityksi. Vaikka tiesin, että se tulee epäonnistumaan, 
olen aina vain uudestaan kokeillut ja aina huonolla menestyksellä. Ajattelin todella joskus, että voisiko olla, että näille linnuille kuuluu luonnolliseen käyttäytymiseen tavallaan sellainen harjoitteluvaihe.

Nykyisin voidaan sanoa, että helmiseeprapeipon kasvatus ei ole ihan helppo asia. Jokainen voi kutsua itseään erittäin onnekkaaksi jos saa hankittua sellaisen hyvin yhteen sopivan pariskunnan, 
joille poikasten aikuiseksi kasvattaminen onnistuu ongelmitta. Se on kuitenkin myös hyvän hoidon ja ruokinnan tulos.

Vaikka nyt on puhuttu ongelmista, ei saisi tulla sellaista kuvaa, että lintu on liian vaikea hoidettava. 
Helmiseeprapeippo on niin viehättävä, seurallinen ja rauhallinen lintu, että sillä on oma kannattajakuntansa ja on alan harrastajille semmoinen todella haastava lintu, koska vain täydellisesti hoidettu lintupariskunta palkitsee hoitajansa poikasilla.

Ylös