Make your own free website on Tripod.com

Kanarialinnun historia ja lajiesittely

Koti ] Harlekiini peippo ] [ Kanarialinnun historia ja lajiesittely ] Kultatiikeripeippo ] Helmi-seeprapeippo ] Vahanokka - St Helen Waxbill ] Undulaatit ] Undulaatin kasvatus.. ]


Home
Undulaatit
Kanariat
Kultatiikeripeippo
Helmiseeprapeippo
Vahanokka
Harlekiinipeippo

Kanariahemppo    Kanarian viher-ravinto

Kanarialinnun lajiesittely
Historia

Eeku Strahl

Alkuperä:
Kotieläin, hyötöeläin vai vain lemmikkieläin? mihin 
tämä ihmisten nyt jo yli 500 vuotta kotioloissa pidetty eläin on luokiteltava? Keskieurooppalaiset puhuvat 
jopa kulttuurieläimestä. On kuitenkin tosiasia, ettei kanarialinnuista ole ihmisille minkäänlaista suoranasta hyötyä, sen kanssa ei voi leikkiä, eikä se ei ole yhtä seurallinen eläin, kuin esimerkiksi kissa, koira ja hamsteri. Miksi sitten ihmiset ottivat tämän pikkulinnun huostaansa, jos se kerran aiheuttaa vain vaivaa ja huolenpitoa. On siis tarkasteltava tarkemmin tämän kotieläimen historiaa ihmisten parissa.
Kaikki tietävät, että kanarialinnun esivanhemmat tulivat Kanariansaarilta, missä vielä nykypäivänäkin kanariahempot ovat yleisiä. Ne ovat aika näkymättömiä luonnonvihreitä lintuja, mutta huomaamattomuudestaan huolimatta niiden laulu antoi koko saarille oma leimansa.
Espanjalaiset munkit ottivat vuoden 1500 aikoihin nämä linnut haltuunsa. Linnut kasvatettiin luostarissa ja munkit myivät niitä mannerespanjaan. Tällöin varat tulivat kirkon hyväksi. Historian alussa munkit laativat kovan kartellin myymällä vain uroslintuja. Kartelli oli käytössä ainakin v.1550 saakka.

Silloin kartelli murtui ja ensimmäiset naaraslinnut saapuivat espanjan ulkopuolelle. Legenda kertoo, että muuan laiva haaksirikkoutui Italian Elben edustalle, josta sitten kuljetettavat linnut pääsivät karkaamaan manner-italiaan. Totuus on todennäköisesti kuitenkin erilainen. Englannin hoviin ilmaantui ensimmäiset kanarialinnut jo niin varhain, että niiden tulo merirosvojen ja salakuljetuksien yhteydessä on varmasti totuudenmukaisempi. Korkeissa aatelispiireissä ja varakkaiden ihmisen keskuudessa oli muotia pitää kanarialintuja. Historiallisia dokumentteja löytyy, joiden mukaan englannin hovissa Kuningatar Elisabeth I. (Tudor) aikana ritarit yrittivät päästä neitojen suosioon antamalla kanarialintuja lahjaksi. Eli kanarialinnut toimivat suurina statussymboleina.

Tästä maineesta kanarialinnut eivät vielä nykypäivänäkään ole täysin päässeet eroon. Mutta miksi se oli sitten niin suosittu näissä piireissä? Oliko se vain turhamaisuuden ja tuhlaamisen symboli? Voihan se 
niinkin olla, mutta totuus on, että kanarialintu on jonkin asteinen tunnelmanluoja talossa.

Sitä ei koskaan yritetty kesyttää kunnolla, se oli vain  semmoinen talon henkeen kuuluva oleellinen osa. Monissa runoissa ja laulussa ylistetään kanarialinnun joka aamuista laulua. Mozartin Zauberflöte tai 
Zellerin operetti: Vogelhändler ovat esimerkkejä, joissa puhutaan paratiisin ja taivaan linnuista.

Kanarialinnun kulkutie eurooppalaisten sydämiin eteni ensin Espanjasta Italiaan ja sieltä Englantiin. 
Vuoden 1600 tienoilla lintu saapui Saksaan ja Tirolissa syntyivät ensimmäiset "shekit", eli 
puutosmutaatiot, melamiinin osuus väheni. Keltaiset linnut saavuttivat aina vain suuremman suosion. Ranskasta löytyy tuon ajan maalauksia, joissa on lähes valkoisia lintuja nähtävissä. 
Nyt eletään vuosisadan 1600 loppua, Hugenotteja vainottiin, Katharina di Medici ja Nostradamus 
elivät. Maria Stuart (Skotlannin kuningatar) sai mieheltään Franzilta syntymäpäivälahjaksi kanarialinnun. Hugenotit veivät linnun mukanaan Saksaan, Hollantiin ja itäiseen Eurooppaan.

Ensimmäinen kanarialintujen kukoistuskausi alkoi Tirolissa, jossa kaivosmiehet kasvattivat lintuja myytäviksi Euroopan hoviväelle. Köyhät kaivosmiehet saivat tästä ylimääräisiä tuloja, joten heidän elinolot paranivat. Tirolilaiset valmistivat pieniä kuljetushäkkejä, joilla he kuljettivat linnut sisälle Euroopan metropoleihin, Moskovaan saakka. Tämä on nykypäivän ihmiselle vaikea kuvitella, mutta näin on kuitenkin todistettavasti historiassa tapahtunut.
Toinen kukoistuskausi alkoi Harzin vuoristossa (Saksa), missä taas kaivostyöläiset keräsivät tuloja kasvattamalla kanarialintuja myytäviksi. Mutta erona oli se, että nyt linnuista oli ensimmäisen kerran selkeästi hyötyä ihmisille. Kaivosmiehet ottivat lintuja mukaan kaivoksiinsa ja koska linnut olivat erittäin herkkiä reagoimaan vaarallisiin kaasuvuotoihin. Siis kun kaivoksissa tapahtui jokin vaarallinen vuoto linnut menivät tajuttomiksi jo niin aikaisin, että kaivosmiehet pääsivät ulos turvaan vielä ajoissa. Lintu kyllä toipui tästä tajuttomuudesta myöhemmin. Harzin kaivosmiehet veivät linnun koko slaavilaiseen maailmaan sekä myös Skandinaviaan. Kaivosmiehet jalostivat lintuja aina vain parempiin laulusuorituksiin, tästä sai nimensä rotu "Harzer Roller".
Englannissa huomiota kiinnitettiin enemmän linnun ulkomuotoon. Linnun tuli englantilaisten mielestä olla mahdollisimman paljon rokokoo-aatetta mukaileva. Ranskassa ja Hollannissa oli lintujen värit tärkeämpiä 
ja näin värikanariat saivat alkunsa.
Tällainen "jalostaminen" sai aikaan erilaisten "rotujen" syntymisen, niitä voi myös kutsua eri lajikkeiksi. Kaikki kanariat pystyivät siltikin saamaan lisääntymiskykyisiä poikasia keskenään. 
Toki on pyrittävä siihen, että määrätyt lajikkeet säilyisivät puhtaina.

Juuri kuoriutuva kanariahemppo


6 vrk. vanha.

Värikanarioiden "rodut"

1600 lopussa: ensimmäiset keltä/vihreät shekit
1677 ensimmäiset keltaiset ja valkoiset (Augsburg)
1700 (ennen) ensimmäiset ruskeat (Bayerin maakunta)
1700 lopussa Akaatti (Hollanti)
1700 lopussa Lizard (Hugenotit Ranskasta Englantiin)
1709 Harmaa (Ranska)
1750 Akaatti ja harmaa kuolivat sukupuuttoon
1900 alussa Akaatti uudestaan (Hollanti)
1914 Saksan valk. (dominantti)
1915 Hybridi-kasvatus/punainen väri (Saksa ja nyky Kaliningrad)
1949 Opal (Saksa)
1950 Lipokromi-pastelli (Hollanti)
1957 Melaniini-pastelli (Hollanti)
1957 Harmasiipi
1960 lopussa Mosaiikki (Italia)
1964 Phaeo (Belgia)
1966 Satinet (Hollanti)
? Eumo ja topassi
1993. Onyx (Italia/Espanja)
2000 "Kobalt" (Saksa)

Jalostuspyrkimykset

On varmasti tulossa vielä monia uusia mutaatioita, 
sekä myös semmoisia, mitä historian aikana ei ole huomattu. Edelleen on suuret pyrkimykset saada 
täysin mustia kanarialintuja, tätä ei ole kuitenkaan 
vielä saavutettu. Sinistä väriä ei ole myöskään pystytty aikaansaamaan hybridikasvatuksen kautta. Punaisen värin osalla se onnistui risteyttämällä kolumbialainen kaukosukulais-lintu (Spinus cucullatus) kanarian 
kanssa.

Punaisen värin saaminen kanarialintujen kantoihin oli suuri läpimurto. Tämä sai värikanarioiden jalostuksen oikein kunnolla vauhtiin. Tämä onnistunut hybridikasvatus sai aikaan myös muita muunnoksia, ja ehkä mosaiikkilintujen ja tummien värien, eli lähes mustien värien syntymisen. Myös tosiasia, että  Spinus Cucullatus linnuilla on selvä sukupuolinen väriero, eli urokset ovat eri värisiä kuin naaraat, mutta kanarialinnuilla tällaista sukupuolieroa ei ole. Hybrid-lintujen kohdalla tämä koko kuvio on mennyt 
täysin sekaisin.

Onneksi nykyisin ei ole enää ole kauheaa innostusta sekoituslintujen aikaansaamiseksi. Sitä ei pidetä 
enää ollenkaan hyvänä asiana. Tuhansia trooppisia lintuja on uhrattu sekoitus-lintujen kasvattamiseen, 
mutta tuloksia ei ole saatu. On toki saatu sekoituslintuja vaikka kuinka paljon, mutta ei koskaan lisääntymiskykyisiä yksilöitä, niin että olisi voitu aikaansaada uusia väri- tai kuviomuunnoksia. Itse 
asiassa semmoiset sekoituslinnut voivat olla ihan hauskan näköisiä, mutta ne ovat selvästi "ei mihinkään kuuluvia", sisäisesti kahtia revittyjä yksilöitä, jotka eivät pysty kommunikoimaan kummankaan alkuperäisrodun lintujen kanssa, myös laulusuoritukset kärsivät yleensä helposti.

Kanarialinnun suositusalueet
Koti kanarian levinneisyys nykypäivänä: Koko arabimaailma, koko läntinen Eurooppa Islantiin saakka ja idässä Turkkiin saakka, koko Balkan ja Keski-Skandinavia ja Puolasta Venäjän läntisiin osiin. Suomi ja Eesti muodostavat nykyisin ihmeellisen valkoisen alueen, mutta itärajan takana tilanne on jo toinen.
Lintu levisi sitten Englantiin, Commenwelthin kautta Amerikkaan, Australiaan ja Uuteen Seelantiin ja espanjalaiseen maailmaan, Keski- ja Etelä Amerikkaan, jopa Afrikan maihin. Hollantilaiset veivät linnut Etelä-Afrikkaan ja muihin entisiin siirtomaihin.
Japanilaiset omaksuvat jo hyvin varhain kanarialinnun suosion, joten nykypäivänä Japanissa on jopa aivan omia lajikkeita.
Miten voi olla mahdollista, että niin mitättömän näköinen varpuslintu kesti suosiossa yli 500 vuotta ja kestivät samalla kaikki trooppisten värikkäiden lintujen tulon ihmisten keskuuteen? Mitenkä voi olla, 
että australialaiset, undulaatin emämaassa, pitivät kotonaan kanarioita? Miten keski- ja väliamerikkalaiset, papukaijojen emämaassa, suosivat kotonaan kanarioita? Syy on kai kanarioiden hillitty, tunnelmallinen lauluääni.
Kanarialinnun pitäminen
Suomessa kanarialintujen suosio on nykyisin erittäin alhainen, mutta se ei ole ollut alhainen koko 
historian aikaa. Monessa museossa olevasta kuvasta Helsinkiläisestä säätyläistalosta, näkee selvästi kanarialintujen häkkejä. Varmasti hyvin ratkaisevaa oli myös lainsäädäntö, että lintuja ei voitu tuoda maahan, toki eläinkaupassa oli aina saatavilla äärimmäisen sairaita ja huonokuntoisia yksilöitä, jotka 
eivät pysyneet hengissä kauan, eikä pystyneet lainkaan lisääntymään. 
Oli olemassa myös suuri pelko, että kanarialintujen mahantuonnin kautta olisi Suomeen tullut uusia tähän mennessä tuntemattomia tauteja, se oli varmasti ihan aiheellistakin, mutta se on myös saanut aikaan eläinkaupassa olevan surkean tarjonnan. Toisaalta ei ole varmasti tutkittu, voiko kanarialinnun maahantuonnin kautta tulla eläintauteja enemmän kuin tuhansien muuttolintujen (muuten vielä suurin osin samoista maista) kautta. Kanarialintukanta on muuten huomattavasti tautivapaampi kuin luonnonlintukanta. 
Suomessa hallitsee käsitys, että kanarialinnut olisivat jotenkin luonnonsuojeluaatteiden vastaisia, mutta muualla Euroopassa puhutaan Lifestylestä ja kulttuuriperinteestä. Saattaapa olla, että kanarialinnun ympärillä leijuva mieltymys -statussymboli ja tunnelmantekijän rooli on meille suomalaisille vielä vähän vaikea asia.
Viime vuosien kasvava suosio:
Mutta mistä lähivuosien suosio on oikein peräisin? On varmasti käynyt niin, että monet suomalaiset ovat ulkomailla asuessaan tutustuneet tähän uuteen tapaan ajatella kanarialinnuista, tai saattaa myös olla, että lämpimien maiden kaipuu on tullut tällä tavoin esille. Kyllä Etelä-Euroopassa katukahvilassa istuessaan kanarialintujen laulu kuuluu monilta parvekkeilta. Viime aikoina on televisiossa näkynyt myös otteita 
kuinka maanjäristys alueelta pakenevalla perheellä on mukanaan kanarian häkki.

Ihmiset kertovat usein, muistellessaan lapsuuttaan, että siihen kuului oleellisena, rauhallisena ja tunnelmallisena osana kanarialintujen aamulaulu. Juuri tämä oli varmaankin tekijä, joka sai minutkin innostumaan kanarioista. On selvästi nähtävissä, että nykyisin Suomessa elävät pakolaiset ja jossain vaiheessa Euroopassa eläneet suomalaiset tiedustelevat eläinkaupasta, mistä kanarialintuja saa hankittua.
Entäs sitten ne argumentit, että vapaa lintu ahtaassa häkissä ei ole nyky-hengen mukainen. Vai onko 
se niin, että yli 500 vuotta kestänyt häkkikasvatus on muovannut kanariat jo niin pitkällä, että ne ovat tottuneet ahtaisiin häkkeihin, eivätkä enää edes viihtyisi isoissa ympäristöissä.

On todellakin totta, että kanarialintu on vuosien mittaan muovaantunut niin, että niillä todellakin on 
ongelmia isoissa häkeissä, ja ne liikkuvat siellä sitten hyvin rajatuilla alueilla. Urokset ja naaraat 
käyttäytyvät isossa häkissä vielä eri tavoin ja lintupariskunta pesimispuuhissa liikkuu äärimmäisen 
pienessä ympyrässä vain veden, ruuan ja pesän välillä, mikäli ei ole muita lintuja pois ajettavana. Ei ole oikein mahdollista antaa yleispäteviä ohjeita häkin koosta, mutta häkki on oikean kokoinen kun lintu 
pystyy tyydyttämään kaikki tarpeelliset geneettiset käyttäytymiskuviot siellä, esim. lisääntymisen. 
Häkin on oltava sen kokoinen, että lintu pysty lentämään siellä vapaasti. Yksinäinen uroslintu tarvitsee muuten vielä isomman tilan kuin lintupariskunta. Sille olisi semmoinen L 70 x S30 x K 50cm ns. 
lentohäkin koko enemmän kun sopiva. Mutta lisääntymisvietti on luonnostaan niin vahva, että 
ahtaassakin ympäristössä se pyrkii toteutumaan, eli ohje, "häkki on tarpeeksi iso kun lisääntyminen 
onnistuu siellä", vähän tökkii.

Domestifikaatio
On kyllä tosiasia, ettei missään Euroopassa Kanariasaarten ulkopuolella ole syntynyt itsenäistä 
kanarialintu populaatiota. Isoista kaupungeista usein karkaa lintuja ja tiedän, että linnut löytävät 
lajitoverinsa helposti monien kilometrien päästä. Luin kerran, että Sisiliassa päästettiin tulipalon 
sytyttyä monta sataa lintua vapaaksi, että ne pelastuisivat, mutta luonnonvaraista kantaa ei syntynyt. 
Toisen kerran lukiessani törmäsin tekstiin, jossa kerrottiin kuinka tuhansia lintuja pääsi vapauteen uppoavalta laivalta. Ja vaikka trooppiset saaret olivat lähellä ei uutta saaripopulaatiota syntynyt. 
Edellisestä poiketen luin kerran netistä, että Hawaiilla Midway  saarilla olisi aikoinaan istutettu luontoon noin 12 keltaista kanarialintua ja että nykyinen kanta olisi jo noin 500 kpl. Netistä saa hakukoneen 
avulla tietoa valitsemalla "common canary + midway", sivuilta löytyy jopa kuvia keltaisesta lintulaumasta luonnossa

Ulkoilma-häkki
Tekstin lopussa on pieni kertomus kanarialintujen vapaaksi päästämisestä Suomen luonnossa, eihän tietenkään ole todistettua, että lintu viihtyy vain häkissä. Se on ennemminkin vain todistus siitä, että l
innuista on tullut totaalisesti riippuvaisia ihmisistä, eikä se kuuluu luontoon ja saattaa kuolla jo 
ensimmäisiin pakkasiin. Tosiasia on, että varsinkin tummat eli ns. melaniinilinnut ja varsinkin 
mosaiikkilinnut (höyhenien määrä isompi) kestävät kyllä yllättävän hyvin koviakin pakkasia. 
Olen nähnyt jopa kanarioita piehtaroimassa lumessa 20 asteen pakkasessa, vaikka olisi lämmin 
sisätila tarjoilla. Nukkuivatkin mieluimmin pihalla. Ongelma on, että lintu ei pysty syömään lunta, 
eli se nääntyy janoon hyvinkin nopeasti. Vaikka niillä olisi luonnonvaraiset sukulaislinnut opetuslintuina samassa häkissä, niillä vain ei ole geneettistä valmiutta siihen.

Kanarialinnut viihtyvät Suomen kesässä hyvin pihahäkissä, vesisateet, UV-valon saanti ja tuulet 
eivät kovin paljon haittaa niitä ja ovat oikeastaan vain eduksi linnuille. On vain huolehdittava, että 
linnuille on rakennettu sade- ja tuulensuojanurkkaus, näin ollen ne voivat olla hyvin 15. toukokuuta 
lähtien syyskuun puoleen väliin asti pihahäkissä. On muistettava, että vaaleat linnut ovat paljon 
herkempiä kuin melaniinilinnut. Ulkohäkissä on oltava tuplaverkotus tai sähköpaimen, että naapurin kissoilla, petolinnuilla tai pöllöillä ei ole mahdollisuutta pyydystää niitä. Häkin pohja on oltava täysin tiheästi verkotettu tai sitten sen on oltava valettu betonilattia. Tämä on välttämätöntä, jotta pystyttäisiin pitämään hiiret ja minkit loitolla. 
Sisärakenteet tulisi rakentaa aina niin, että ne ei ulottuisi ulkoverkkoon saakka, koska usein linnut 
nukkuvat verkkoa vasten ja tällaisissa tilanteissa pedot voisivat onnistua.
Suurin ongelma ulkohäkeissä on pihalintujen kautta tulleet taudit. Kanarialinnut houkuttelevat kaikkia sukulaislintuja puoleensa ja piha täytyy aika nopeasti. Punatulkut, viherpeipot ja vihervarpuset sekä urpiaiset reagoivat hyvin helposti siihen, kun kanariat viestittävät, että täällä on ruokaa ja rauhallista. 
Myös kaikki tiaiset ja punarinnat, sekä puukiipijät ja uunilinnut liittyvät siihen joukkoon. Kummallinen 
ilmiö on, että varsinkin viherpeipot omaksuvat ja matkivat kanarioiden laulun niin tehokkaasti, että lintubongaajat täälläpäin olivat jo aivan ihmeissään, ne ottivat jopa äänitteen tutkittavaksi mistä tämän äänikuvio on peräisin.
No se mysteerio ratkesi kun tein tästä ilmoituksen heidän nettisivulla.

Punainen intensiivi lipkroomi:

Keltainen instensiivi lipokroomi.
Mikä rotu?
Tähän kysymykseen on hyvin yksiselitteinen vastaus, se rotu mikä miellyttää. Pääryhmiä ovat laulurodut, sekä väri- ja muotorodut. Laulu- ja muotorotuja ei vielä tähän mennessä Suomessa ole saatavilla ja sitten taas muotorodut tarvitsevat jo erityishoitoa. Laulurodut ovat keltapohjaisia ja shekkejä, puna-värisiä ei ole, koska se geneettinen osuus eri linturoduissa tekee laulusuoritukset epäpuhtaiksi. Värirodut laulavat myös erittäin hyvin, mutta ne eivät kykene laulamaan kaikkia huippu-säkeistöjä. Kysymykseen: keltainen vai punainen väri tai sitten vaalea (lipokromi) vai tumma (melaniini) lintu, on myös lintua hankittaessa vastaan tuleva kysymys, ja taas on vastauksena, että mikä omaa silmää miellyttää.. Lipokromi-linnut ovat huomattavasti vaikeampia, koska vitamiinin muodostus ei enää tapahdu luonnonmukaisesti niin kuin melaniinilinnuilla. Keltainen väri on erittäin yleinen, mutta punainen väri onkin sitten jo paljon harvinaisempi. Nämä molemman värit sekoittuvat niin että saatavilla on myös erilaisia oranssin vivahteita, enemmän punaisesta lähes keltaiseen.


Punainen melaniini "home" tyyppi

Punainen melaniini "intensiivinen"

On täysin ymmärrettävää, että ihmiset haluavat pitää kotonaan lintupariskuntia eikä vain yksinäisiä uroksia. Usein halutaan myös eri värisiä lintuja. Tosiasia on, että yksinäinen uros laulaa ja jos uroksella on naaras lähellä, sen ei tarvitse enää niin hartaasti houkutella naaraita laulullaan. Eli kun kotioloissa pidetään pariskuntia, uros laulaa huomattavasti vähemmän. Luonnossa on huomattavasti enemmän uroksia, eli 
suurin osa uroksista on näin ollen yksineläjiä, ja siihen perinnöllisesti valmistautuneita. Kumminkin luonnon linnuilla poikasien aikaansaaminen on aina tavoite nro. 1.
Toinen tosiasia on, että luonnossa linnut eivät elä koko vuotta yhdessä, eli on tavallaan luonnotonta, pitää pariskuntaa yhdessä koko ajan. Vaikka kanariat ovat monogaamisia (eli yksiaviollisia). Mutta ei ole 
mikään este pitää yksinäistä urosta tai pariskuntaa yhdessä. Jos halutaan pariskunta, on vain kiinnitettävä huomiota siihen, että linnut eivät ole höyhentyypiltään samanlaisia, eli "home" tyyppisiä tai yhdistelmiä "intensiivi" + "home". Värit voivat olla hyvinkin erilaiset, sillä ei ole tässä tilanteessa merkitystä. On myös mahdollista yhdistää lipokrom ja melaniini. Jos halutaan kaksi intensiivistä lintua yhteen, niin se on 
tavallaan kuin "eläinrääkkäystä" koska poikasista aina osaa kuolee geneettisen sopimattomuuden takia.

Akaatti-kuvio.jpg (37927 tavu(a))
Akaatti kuvio

Klikkaa kuvat isommiksi.


Akaatti-poikanen naaras.jpg (47739 tavu(a))
Akaatti poikanen, naaras


Isabell mutaatio


Perusvärit

Eli nyrkkisääntö oli: jommankumman emolinnuista on aina oltava "home"-tyyppi tai sitten molempien on oltava hometyyppisiä. Tästä asiasta voit lukea tarkemmin lintukasvatusohjeistani netistä osoitteesta: http://www.nic.fi/~estrahl/kanarialinnungenetiikka.pdf

Mutta yleisesti riittää tieto siitä, että kahta intensiivistä emolintua ei saisi yhdistää. Seuraavassa detail-kuvasta näkee vielä tarkemmin, mistä tässä on kysymys

Lauluääni
Miellyttävän lauleskelun takia ihminen aikoinaan otti tämän linnun "huostaansa" ja näin se on vielä tänä päivänäkin. Lintu ei koskaan kesyynny täysin, eikä se ole siihen jalostunutkaan. Toki yksineläjä uroslintu voi kesyyntyä niin hyvin, että se tulee istumaan sormelle, kun sen häkkiä puhdistetaan, mutta se vaatii 
aika pitkää treenausta.
Lintu alkaa luonnostaan laulaa heti, kun aurinko aamulla nousee. Jos halutaan nukkua lauantaina pitkään 
ja lintu on samassa huoneessa, sen valonsaanti on vain estettävä, eli tiheä kangashuppu häkin päälle ja 
kas kas, niin aurinko nouseekin vasta myöhemmin, eikä kesällä noin klo. 3:n aikaan.Usein olen saanut ihmisiltä, jotka ovat käyneet hakemassa minulta lintuja, semmoista palautetta, että on ihana nousta aamulla sängystä, kun talossa raikuu linnunlaulu, silloin kuulemma nousee aivan eri jalalla sängystä. Kyllä kai se on uskottava, olihan se sentään koko kanarialintujen tarinan historiallinen alkusyy.

Kanarialintu harrastuksena + sen hoito
Kanarialintu voi elää 8-12 (15) vuotiaaksi. Siispä se on tavallaan ihmisen pitkä aikainen seuralainen, samoin kuin esimerkiksi koira. Sen "eläke-ikä" alkaa noin 6:n vuoden ikäisenä, jonka jälkeen naaraat eivät ole enää lisääntymiskykyisiä, mutta urokset jatkavat edelleen laulamistaan, lähinnä kyllä vain ihmisten iloksi. Ihmisille, jotka ovat työn puolesta paljon pois kotoa ja ovat näin ollen vain iltaisin kotona, on kanarialintu lähes ainoa sopiva lintulaji. Kanarialinnut eivät kaipaa seuraa ja leikkimistä, sillä on vain yksi tärkeä tarve: Sopiva häkki, ruoka ja aina puhdas vesi myös kylpemiseen.
Jos ihminen on muutamia päiviä matkoilla, on hänen varmistettava, että pudasta vettä on saatavilla tarpeeksi, ja että ruokaa on riittävästi. Toki sen on saatava luonnon valoa niin kun kaikkien eläinten. Äänimaailma on linnuille tärkeämpi kun näköaisti, se on sama asia kuin koirille hajuaisti ja ihmisille kyky nähdä.
Ruoka
Kanarialinnun siemeniä on Suomessa jostain syystä saatavissa lähes kaikista kaupungeista, vaikka koko kaupungissa ei olisi ainuttakaan kanariaa. Ilmeisesti se kuuluu Euroopan vakio tarjonnan tuotevalikoimaan. Eläinliikkeissä on tietenkin aina valikoimissa kanarialinnun siemeniä ja niissä on toki paljon parempi valikoima kuin supermarketin hyllyillä. Eläinkaupasta ostettaessa on vain kiinnitettävä huomio siihen, 
että ei ostaisi irto-siemenseoksia. Varsinkin, jos ylähyllyllä on lintuhäkkejä. Tällöin on suuri mahdollisuus, että oma lintusi saa siemenseoksesta jonkin taudin. Infektioriski on varsin suuri. Eli tulisi ostaa vain 
suljettuja pakkauksia. Undulaatin siemenseos ei ole sopivaa kanarialinnuille, se on liian yksipuolista, 
mutta hätätilanteessa sekin toimii. Jos sinulla on vaihtoehtoja valita eri siemenseosten väliltä suosittelen, 
että käytettäisiin kaikista tummimpia seoksia. Seoksia jotka sisältävät maapähkinää tulisi välttää, kuten myös auringonkukan siemeniä sisältäviä seoksia. Näiden rasvapitoisuudet ovat liian suuret. Maapähkinä 
on muuten viime aikoina todettu sopimattomaksi monille linnuille. Kanarialinnut tarvitsevat normaalin siemenseoksen lisäksi myös viherruokaa, se ei siis pärjää pelkällä kuivalla siemenseoksella. Se olisi tavallaan luonnotonta antaa linnuille vain pelkästään kuivia siemeniä, koska eihän kuivia siemeniä ole luonnossakaan saatavissa kuin osan aikaa vuodesta. Juuri tästä syystä kaupan siemenseoksissa on usein vihreitä pieniä paletteja. Ne ovat oikeastaan täysin turhia, eikä linnut edes syö niitä kuin hätätapauksessa. Niiden olemassa ololla yritetään vain taata, lintujen tarpeeksi suuri vihreiden aineosien saanti. 
Kts. tästä sivustolla oleva lista
,
missä olen luetteloinut kaikki luonnosta ja jääkaapista löytyvät viherruuan ainekset. Ylipäänsä lintujen ruokinta ei tuota minkäänlaisia ongelmia tai ylimääräistä vaivaa.
Hirssintähkät ovat peippolintujen kohdalla hyvin suosittuja, myös kanariat rouskuttelevat niitä mielellään, mutta itse olen jättänyt ne kokonaan pois, koska ne ovat usein pahasti homesienen saastuttamia ja irtotavarana ostettuna niissä on jälleen suuri tartuntariski. Eikä lintu edes saa niistä paljon mitään syötävää. Niitä on muuten täysin mahdollista kasvattaa myös itse, ja varsinkin puolikypsinä ne ovat erinomaista ravintoa linnuillesi.
Allergiat
Tämä on tavattoman vaikea kysymys, eikä siihen voi yksiselitteisesti vastata. Tosiasia on, että kaikista linnuista lähtee pientä pölyä, koostuen kuluvan ihon hilseestä. Tämän pölyn määrä on suurempi sulkasadon aikana. Pesäpoikasten osalla tämä hilseily on varsin suurta, punkit ärsyttävät poikasten ihoa, joka saa aikaan, että niiden iho uusiutuu paljon kiivaammin kuin normaalisti. Tähän eläinperäiseen pölyyn ihminen voi reagoida. Monet ammatikseen kanoja tai muita lintueläimiä kasvattavat voivat tämän todistaa. Toki esim. broilerifarmin pölyn määrä on aivan toista luokkaa, kun verrataan pienen kanarian tuottamaan pölymäärään, mutta joka tapauksessa kanariatkin hilseilevät . Tuotantolintuja kasvattavilla farmeilla suositellaan muutenkin, että linnut olisivat mahdollisimman vähän kosketuksissa luonnon lintuihin ja samalla myös lemmikkilintuihin. Taitaapas olla käytännössä niin, että tartuntatie kulkee enimmäkseen toisinpäin, minun kokemukseni mukaan, mutta en kiellä toisinkaan puolin tapahtuvaa tartuntaa.

Tiedän tapauksen, missä broilerifarmari reagoi allergisesti kanalintujen pölyyn, muttei kanarialintujen pölyyn ja on myös tapaus, missä rouva joutui antamaan undulaattinsa pois allergian takia, mutta kanariat jäivät ja rouva on edelleen oireeton.
Varmasti on niin, että yliherkkyysreaktio syntyy monestakin syystä ja yksi syy on ihmisen sietokykyrajan ylittäminen eli alistuminen ja todennäköisesti ihminen reagoi myös eri lintulajien pölyihin eri tavoin.

Monet häkkilintukasvattajat Euroopassa käyttävät erilaisia ennakkotoimenpiteitä. Esimerkiksi pienessä kasvatushuoneessa, missä on satoja lintuja ja poikasia hyödynnetään ilma-ionisaattoreita, jotka sitovat pölyn ja tartuttavat sen kiinni kaikkiin mahdollisiin pintoihin, eikä se siten leiju ilmassa niin paljon ja se voidaan sitten helposti vain siivota pois. Koko allergia-asia ei ole väheksyttävää asia ollenkaan, mutta meillä ei ole Suomessa asiasta paljoa kokemusta, koska kanarialintujen määrä on sangen alhainen ja Keski-Euroopan kokemukset eivät päde meidän olosuhteessamme. Suomessa ei oikein normaaleissa olosuhteissa voi kanarialinnun pölylle alistua. Minulla ei ole tiedossa yhtäkään ainoaa linnunostajaa, joka olisi joutunut allergian takia luopumaan kanariastaan. Siitä syystä annan aina linnunostajalle tiedon, että lintu voidaan allergian ilmetessä palauttaa minulle takaisin. Mutta tällaista tapausta minulle ei ole vielä sattunut.
Vesi
Vesi on usein, se suurin uhka linnuille. Kesäaikana vesi pääsee helposti kuivumaan. On myös mahdollista, että lintu kuolee juotuaan saastunutta vettä, joka johtuu lähinnä ulosteiden ja siementen joutumisesta vesiastiaan ja sen aikaansaamasta bakteerikasvusta, joka on linnuille vaarallinen.
Kaupoissa ovat saatavilla juomavesiputkiloita ja kylpyastioita Koska lintu tarvitsee astia kylpemiseen, juomaputkilo on oikeastaan turha, ja lintu joutuisi muutenkin ensin opettelemaan sen käytön. Toisaalta putkilon vesi ei saastu eikä haihdu niin nopeasti, mutta sen vesimäärä on erittäin pieni. Lintu ei pysty erottamaan eroa putkilon puhtaan ja kylpyastian likaantuneen veden välillä, se siis vain juo kylpemisen yhteydessä.
Minun vinkkini on, että kylpyamme sijoitetaan häkin sivulle, niin korkealle kun on mahdollista ja sen kiinnitys varmistetaan vielä rautalangalla. Usein joudutaan häkki vähän muokkaamaan siihen tarkoitukseen, mutta näin voidaan varmistua siitä ettei ruuantähteet pilaa sen vettä. Rautalanka-varmistus on osoittautunut muuten vain tarpeelliseksi. Usein kesäterassilla naapurin kissa on tullut häiritsemään ja kylpyastia on tippunut.
Ruoka-astia on sitten sijoitettava niin häkin pohjalle kuin suinkin mahdollista, sillä yritetään vain ehkäistä tyhjien siemenkuorten sinkoutumista huoneen lattialle.
Jos ollaan muutamia päiviä pois kotoa, vaikkapa viikonlopun mökkireissulla, voidaan linnun kosteuden saanti vielä varmistaa antamalla sille varsin iso pala omenaa, josta siemenkota on leikattu pois, koska kota (siemenet) on myrkyllinen linnuille. Omenan kosteus riittää yleensä myös kun lintua joudutaan kuljettamaan pitkiä matkoja. Kahden päivän lentorahtaus, jolloin vain omenanviipaleet ruokana on pitänyt linnut hengissä hyvin. Omenapala tulisi asettaa myös häkin yläosaan, ettei se pilaannu ulosteella
Kalkki
Lintu tarvitsee luuston kunnossa pitämiseen aina kalkkia. Kaupasta saatava "Grit" on täysin riittävä, siihen vielä mineraalikivet (suolattomat) ja kaikki on ok. Oikeastaan pitkään keitetyn kananmunan kuori on kaikista sopivin kalkin lähde, mutta keittämättömänä, se on lähes varmin tie saada tauteja.

Hiekka
Lintu tarvitsee aina hiekkaa häkkinsä pohjalle tai erilliseen astiaan, muuten sen ruuansulatus ei voi toimia kunnolla. Jos häkin pohjalle halutaan sijoittaan paperia, hiekan on oltava erillisessä astiassa. Paperin myrkyttömyydestä on myös huolehdittava, koska linnut nakertelevat sitä aika usein. Puu granulaatti on myös sopiva, imukykyinen alusmateriaali. Pieniä puulastuja en suosittele käytettäväksi, koska ne lentelevät ja tarttuvat lintujen jalkoihin, kun sen jalat ovat märät kylpemisen jälkeen. Ainoa täysin sopimaton alusmateriaali on kaupasta saatava kissanhiekka, koska siihen on sekoitettu joitain bakteereja tappavia aineita ja muita kemikaaleja. Kaikki luonnosta löytyvät hiekat ovat täysin sopivia, eikä ole väliä minkä kokoisia rakeita siinä on, mutta aivan tien poskesta tai leikkikentän hiekkalaatikosta ei saisi tietenkään ottaa
Mineraalit
Jos lintu saa viherruokaa, ei tarvitse mineraalin saannista huolehtia.

Hankauspinta
Linnut hankaavat nokkaansa oksiin ja kiviin, että se olisi aina puhdas. Sama koskee myös kynsiä. Jos häkin tangot ovat muovisia, ne on joskus ympäröitävä hiekkapaperilla tai riittää jos häkin pohjallaa on jokin karkeapintainen kivi. Muuten sarviosat eivät pääse oikein kunnolla kulumaan ja siitä lintu kärsii. Ylipitkät kynnet tai sitten jos ylä- ja ala-nokan osat eivät kohtaa tosiaan voi aiheuttaa sen että lintu ei enää pysty kuorimaan siemeniä.
Muut leikkivälineet
Oikeastaan kanarialinnut eivät käytä undulaatin suosimia kiikkuja, kelloja tai peilejä, mutta eivät ne myöskään lintua vahingoita. Ne ovat vain aika turhia kanarioille.
Vapaasti lentäminen tai irti pääseminen
Jos siivoamisen yhteydessä lintu pääsee karkaamaan, on ensisijaisen tärkeää, ettei se lennä ikkunaa kohti, eli silloin ehdottomasti verhot kiinni. Paras tapa, sen takaisin saamiseksi ja samalla sen vahingoittumisen välttämiseksi on, että pistää valot pois, huoneen ovi kiinni ja 20min päästä lintu nukkuu, joten silloin on helppo ottaa se kiinni pienen taskulampun kanssa. Molemmat kädet jäykiksi kouruiksi ja sitten otat kiinni, niin että lintu pääsee kuitenkin vapaasti liikkumaan. Älä purista sitä koskaan, sillä siivet voivat mennä pois paikoiltaan nopeasti.
Jos lintu on päässyt ulos, sen saa oikeastaan suhteellisen helposti kiinni, jos houkutuslintu on houkuttelemassa sitä takaisin, kyllä linnut toisensa löytävät, mutta ei se ilman toista lintua takaisin kotiin löytäisi. Se kiertää aina vain laajempaa ja laajempaa ympyrää (kuin kirjekyyhkynen) löytääkseen lajitoverin ja lopulta eksyy. Se selviää kesäaikana luonnossa hyvinkin pitkälle. Jos kumminkin käy niin, että lintua on ajettu takaa oikein kunnolla, on sille heti annettava tippa vettä nokkaan. Usein se on niin shokissa, ettei se juo automaattisesti ollenkaan.
Sen koko ruuansulatus on ihan sekaisin, sillä on heti ripuli ja se on oikein kunnolla poissa tolaltaan. On aina muistettava, että pahin kokemus mitä lintu voi kokea on takaa-ajo ja kiinnijoutuminen. Tästä psyykkisestä stressistä se toipuu usein nopeasti lajikavereidensa avulla, mutta yksin sen toipuminen voi kestää jopa muutamia viikkoja.
Lemmikkieläimen pito
Kyllä kanarialinnun pito on suhteessa muihin lemmikkieläimiin varsin yksinkertaista ja vaivatonta. Tästä syystä Euroopassa monessa koulussa ja lastentarhassa esim. biologiantunneilla pidetään kanarioita ja opetetaan kuinka lintu huolehtii pesimisestä ja poikasien ruokkimisesta jne.
Euroopassa monet eläkeläiset ja opiskelijat pitävät kanarioita. Se on erittäin helppohoitoinen ja ne pitävät ihmiselle seuraa. Se tervehtii aina ihmistä kun joku astuu huoneeseen ja reagoi siihen kun sille puhutaan. Ei siis mikään ihme, että monet yksineläjät ja vanhemmat ihmiset ovat löytäneet tämän viehättävän luontokappaleen. Kyllä ne olosuhteet ovat Suomessa ihan samankaltaiset, siis miksei se voisi tuoda meilläkin monille yksineläville ihmisille iloa. Kyllä se varmasti on niin, että kanarilintuharrastus on vielä varsin tuntematonta ja kaupoissa saatavilla olevat kanarialinnut eivät edistä tunnettavuutta.
Kiehtovaa puuhaa on todella kanarialinnun kasvattaminen. Aina se on yhä jännittävää odotella, mitä munista tällä kertaa kuoriutuu ja minkä värisiä poikaset ovat. On hauska seurata oikein 10cm:n päästä kuinka poikasia todella ruokitaan jne. Se on ainakin harrastus, joka ei rasita kanssaihmisiä tai vaadi niiltä mitään erikoisjärjestelyjä.
Se että kanarialintuharrastus tuottaa varsinkin autististen lasten hoidossa yllättäviä tuloksia, on mielestäni aika uskomatonta, enkä pysty selittämään sen syitä. Olen kuitenkin lukenut näistä asioista monia positiiviisia kirjoituksia. Ehkä me saamme Suomessakin asiantuntijoiden lausunnot joskus tulevaisuudessa.

Kirjoitin tämän tekstin, koska haluaisin edesauttaa ihmisten kanarialintujen tuntemusta ja tuoda heidät hieman lähemmäksi tätä mukavaa harrastusta.

....Tähän voisin kyllä vielä kertoa oman lyhyen tarinan. Päästin kerran yhden vanhan naaraan vapaaksi. Kokemuksesta tiesin, että lintua on ruokittava, koska se ei löydä luonnosta kaikkea tarvitsemaansa ravintoa ja tiesin myös, että kyseinen lintu ei lentäisi kauas kun se kuulee kokoajan pihahäkin lajitovereiden houkutusäänet. Ajattelin, että vanha naaras, josta olen saanut koko kanariakannan saa nyt kerrankin viettää vähän "rattoisia eläkepäiviä". Siellä se istuu suomalaisessa männyssä ja ihmettelee mitä on tapahtunut. Pelkäsin vähän naapurin kissaa ja muita petolintuja, kuten haukkoja ja pöllöjä. Lintu kyllä lähtee monen sadan metrin päähän, sieltä se istui kadun päässä olevassa kuusessa ja äänteli tervehtiäkseen. Voiko olla, että minä olen sille vain niin tuttu? Kyllä ilmeisesti voi, se tuli jopa auton perässä pihaan saakka. Aina illalla se seurustelee sukulaisien kanssa pihahäkissä, ruokaa oli tarjoilla tarpeeksi, muut luonnon linnut, kuten viherpeipot ja sukulaiset vihervarpuset ja urpiaiset houkuttelivat. Miksi se ei iloitse vapaudesta, onko se yksinainen. Päästänkö vielä toisen linnun ulos sille kaveriksi.

Niin viikot menivät, syksy jo painaa päällä, yöpakkasia on ollut. Terassilla istuessani, se tuli metrin päähän minusta. Yksinäinen – eli sille kaveri. Päästinhän minä sille kaverin, mutta nyt istui kaksi lintua odottelemassa apuani. No... pihahäkin etuosan ovi auki ja sieltä varsinaisen häkin yhdysovi kiinni. Niin, eipäs kun pari minuuttia ja linnut olivat takaisin häkissä. Ei se niin ruusuista olekaan, se kuuluisa vapaus, ajattelin ihmisten tunnepohjalta ajateltuna. Mutta jotain poikkeava tässä kyllä oli, olen nuorena usein palauttanut kasvattamiani luonnon lintuja luontoon, eli tiedän kuinka se sujuu.

 

Vapaana luonnossa!! 

Kirjoittanut
Eeku Strahl