|
| |
Kultatiikeripeippo
(Kutsumanimi: Kultarinta)
|
 |
Saksa.: Goldbrüstchen
Engl.: Gold Breast Waxbill tai Zebra
Waxbill
Ranska: Ventre-orange, Bengali zébré
Ruotsi: Goldbrystet Astrild
Eeku Strahl
|
| Yleistä
|
Tietoja siitä, koska tämä pieni loistopeippo on löytänyt
tiensä Eurooppaan ei ole saatavissa. Minkäänlaisia dokumentteja ole
saatavilla, mihin maahan se tuotiin ensin, missä se on ensikerta
Euroopan ulkopuolella lisääntynyt. Tiettävästi se on tapahtunut
vuosisadan vaihteessa ja todennäköisesti se on kulkeutunut Hollannin
ja Englannin siirtomaa-aikaisten suhteiden avulla juuri Englantiin ja
Hollantiin.Nykypäivänä sen vankka kannattajakunta löytyy vielä
näistä maista, mutta myös muualla Euroopasta, varsinkin Saksasta,
Ranskasta ja Belgiasta. Japanin ja Amerikan lisäksi lintu on hyvin
suosittu Australiassa ja Uudessa Seelannissa.Lintu kuuluu vielä luonnonvaraisiin lajikkeisiin, eli se ei ole
muuttunut lemmikkieläimeksi, se ei ole domestifioitu kuten
kanarialintu, undulaatti ja harlekiinipeippo..
Lajimäärittely
Lintu kuuluu ESTRILDA (Loistopeipot) –sukuun
Tieteellinen latinankielinen nimi on:
Amandava subflava subflava, ennen Sporaeginthus subflavusAlalajikkeet:Amandava subflava minata
Amandava subflava niethammeri
Amandava subflava clarkei
|

|
|
Julkaisemme tämän kuvan www.aviario.es.vg,
Angel Teruel Sebastian
luvalla. |
|
Esiintymisalueet:
Kultatiikeripeipon esiintymisalue on Keski-Afrikka. Sen
levinneisyysalue ulottuu Etelä-Etiopiasta. Afrikan vajoama-alueen
ylitse entiseen Rhodesiaan saakka. Länsi - Itäsuunnassa levinneisyys
on Norsuluurannikkoon saakka.
Sitä esiintyy siellä suhteellisen runsaasti vain kosteikkoalueilla ja
vain pitkän heinikon ja kaislikon alueella, ei sademetsässä.. Sen voi
yhtä hyvin löytää korkealla vuoristossa kun alavilla mailla, missä
vain em. olosuhteet hallitsevat. Se tarkoittaa myös sitä, että lintu
esiintyy yhtä hyvin asutuksen liepeillä, kun kulttuurimaisemassa, kun
vain sopivat elinolosuhteet löytyvät Tämä loistopeippolaji ei
muodosta isoja parvia tai lisäänny ryhmissä. Se kiertelee lähinnä
pareittain ympäristössään ja voi ajautua suhteellisen pitkiä
matkoja, näin geneettiset piirteet ovat pysyneet laajoilla alueilla
suhteellisen yhtenäisinä ja sille ei ole muodostunut suuria
alalajike-ryhmiä. |
|
|

|
Koska lintu on tullut meille yleensä tuontilintuna ja sen
esiintymisalue on niinkin laaja, ei ole mahdollista antaa yleispäteviä
ohjeita, mistä ilmastollisesta alueesta lintu on peräisin.
Tunnusomaista on vain se, että sen vaatimus lämpötilan suhteen on
aika vaativa ja lämpötila on oltava suhteellisen tasainen, eli noin 18
asteesta 26 asteeseen. Kosteusvaatimus on jo sitten paljon vaihtelevampi
ja lintu on tässä asiassa erittäin sopeutuvainen, mutta on aina
muistettava, että lintu suosii lähinnä kaislikkoalueita.
Ilmankosteusvaatimus on tärkeämpi vain lisääntymiskaudella.
Ulkonäkö ja ikä
Koska kultarinta on niinkin pieni kun maks. 9cm, se kuuluu näin
kaikista pienimpien loistopeippojen ryhmään. Tunnusvärit: linnun ns.
yläosa on oliivin vihreän harmaahko ja on vain vähän kuvioitu ja sen
koko vatsan alusta on kullan keltainen. Kyljessä on seepra-kuviolliset
raidoitukset. Pyrstön juuri on kelta-oranssi ja pyrstösulat mustat,
mutta kärjestä valkoiset. Usein ovat myös pitkät pyrstön sivusulat
molemmilla. puolilla vaaleat. |
Jalat ovat ihon väriset. Uroslinnulla
on silmien yläpuolella punainen juova ja nokasta silmien ylitse musta
juova. Nokka ja silmät ovat punaiset, mutta nokan yläpuoli
silmäjuovan mukaan usein musta. Naaraslintu on kokonaisuudessaan
tyypillisesti hailakamman värinen ja sen punaisen silmän yläpuolinen
juova on hyvin olematon ja silmä on ruskea. Musta silmäjuova on myös
paljon kapeampi ja usein vain harmaahko. Sukuero on aika selkeä.
Poikasväri on lähinnä naaraskuviollinen, mutta nokka on
harmaan-musta.
Alalajike: Minatus: Vatsan alustaväri on kirkas oranssin
punainen
Clarkei: Vatsan alusta oranssin keltainen, mutta rinnassa selkeä
puna-oranssi laikku
|

|
Pesäpoikaset ovat lähinnä ihon väriset ja untuvat ovat lähes
valkoiset. Kurkussa on nähtävissä 5 tumma täplää, myös kielen
pää on musta ja kielessä on kaksi täplää. Nokan reunan poimut ovat
valkoiset. Tämä selkeä kuviointi, varsinkin kielen kuviointi antaa jo
selkeät viitteet siihen, että pesän olosuhteet ovat hyvin pimeät.
Kultarinnan ikäodotus on noin 5-7 vuotta, mutta on olemassa myös
ikäennätyksiä kuten 11.5 v
Ääni
Suuren suosionsa lintu on varmasti
saavuttanut, koska se on aivan erityisen sopeutuvainen,
seurallinen ja kesyyntyy hyvin, eli se ei ole arka.
|
Kultatiikeripeipon lauluääni on varsin hillitty
ja äänikuvio on sangen yksinkertainen ja muistuttaa hyvin paljon
meidän kotoista tiltaltin laulua. Myös naaraslintu ääntelee yksinkertaisella tavalla
ja kutsu - ääntely on usein meidän varpuslintujen "zilp"
ääntä muistuttava.
Mutta kun samassa häkissä lisääntymiskaudella on toinen uros,
uroksien ääntely on yllättävän voimakasta ja aggressiivista ja
kilpailijalintu ajetaan pakoon hirveällä varpuslinnun ääntelyllä.
Se on todella uskomatonta, että näin pienestä linnusta voi lähteä
niin voimakas ääni. |
|
|

|
Käytös
Kuten jo mainitsin kultarinta on erittäin seurallinen ja se voidaan
muiden loistopeippojen kanssa pitää samassa häkissä. Se ei häiritse
muiden lintujen pesäntekoa ja poikaskasvatusta. Mutta yksi selkeä
rajoitus on: Kultarinta on monogaaminen eli yksiavioinen ja on
suositeltavaa, että se pidetään vain pareittain tai vain yksi uros
samassa häkissä.
Se ei kilpaile muiden peippojen uroksien
kanssa. Tunnusomaista on myös se, että lintu liikkuu paljon lattialla
ja etsii ruokansa usein maasta. |
Tässä se poikkeaa hyvin paljon muiden
loistopeippojen käytöstavasta, jota samassa seurassa ei katsota
kilpailijaksi. Koska se on kosteikko-lintu ,se kylpee päivittäin ja
hyvin antaumuksella, niin että se on usein läpikotoisin märkä.
Totutteluvaihe
Kultarinta on niin sanottu halpalintu, sitä tuodaan Eurooppaan niin
paljon, että se on siellä semmoisessa markan linnun maineessa ja mitä
on turha kasvattaa. Mutta toisaalta tunnolliset lintuihmiset ostavat
kotimaassaan kasvatettuja lintuja, vaikka 10-kertaisella hinnalla. Eli
Suomessa lintukaupassa oleva lintu on lähes 100%-sella varmuudella
Afrikasta tuotu lintu, joka on mennyt erinäisiä välivarastoetappeja
läpi, se on varmasti ruokittu väärin, stressaantunut ja suhteellisen
huonossa kunnossa. Eli tämmöinen lintu tarvitsee nyt oman sopeutumis-
eli totutteluvaiheensa.
Lintu tai lintupariskunta pidetään omassa häkissä vähintään. 2
viikkoa. Mieluimmin vielä semmoinen häkki, jonka 3 sivua ja katto on
verhoiltu ja etusivu on suojattu vaikkapa kuusen tai männyn oksilla.
Tämmöisessä rauhallisessa ympäristössä se toipuu erittäin
nopeasti. Tasaisen lämpötilan on oltava aina yli 20 astetta,. 18
astetta on jo linnulle stressaava tässä vaiheessa. Häkin on oltava
hyvin valoisa ja valoisaa aikaa on oltava vähintään 10t päivässä.
Kylpyastia on myös tärkeä. Hiekka on erillisessä astiassa ja on
varovaisesti vaihdettava lähes päivittäin. Pohja on valkaisematonta
paperia, niin että ulosteet ja punkkien pilkut ovat tarkistettavissa.
Useimmiten linnut sopeutuvat erittäin nopeasti.
Ruoka
Heinikkoalueen lintuna siemenruoat ovat sen pääravintoa, mutta
hankaluus on se, että. lintu tarvitsee ehdottomasti myös
eläinperäistä proteiinia. Se pärjää hyvinkin pitkälle vain
siementarjonnalla, mutta lisääntymään ja poikaskasvatukseen se ei
onnistu ilman hyönteisruokaa. Lintu ei suostu syömään kanarialinnun
munankeltuaispohjaista erikoisruokaa. Meidän on heti kaikilla keinoilla
saatava sen suostumaan syömään esim. pieniä jauhomatoja tai vaikkapa
kesällä nurmikon muurahaisten munia tai puutarhan kasvien latvassa
olevia mustia tai vihreitä kirvoja, muuten poikasten saanti on
ehdottomasti unohdettava. Joskus eläinkaupasta saatava
hyönteis-erikoisruoka kelpaa. Hyönteisruoka ei tarvitse olla paljon
eikä koko ajan, mutta lintu on saatava suostumaan siihen. Luonnossa
nuori lintu syö koko ajan myös vähän hyönteistarjontaa, mutta kun
meidän lintu on vangittu nuorena ja syötetty vain siemenillä, se on
unohtanut hyönteiset kokonaan, eikä pysty ruokkimaan enää poikasia.
Myöhemmin kun poikaset on jo pesässä, se ei enää opi sitä niin
nopeasti ja ruokkii poikaset väärin ja poikaset kuolevat. Vasta näin
"esivalmistettu" lintu on kelpuutettava poikasten kasvattamiseen.
Kotimaassa kasvatetuilla linnuilla tätä ongelmaa ei ole.
Tarkemmin kysymys on siitä, että monet siemeniä syövät linnut
syövät lisääntymisaikana myös eläinkunnasta peräisin olevaa
ruokaa, jonka valkuaiskoostumus on aminohappojen osalta paljon
tehokkaampi kun kasvikunnasta peräisin olevassa proteiinissa. Vaikka
monet lintulajikkeet saavat jo poikaset aikuiseksi, kuten esim. osalta
se on jo mahdollista, meidän hoito ei sittenkään ole optimaalinen ja
se ei ole linnuille paras mahdollinen. Eikä oikein ole tiedossa
kestävätkö ne linnut montakaan sukupolvea. Näin on muuten käynyt
kanarialintujen kohdalla, missä maitoproteiini-ruokinta oli hyvin
tehokasta ,mutta monien sukupolvien kohdalla se osoittautui hyvin
tuhoisaksi. Mehän tähtäämme kaikki siihen, että linnuille tarjotaan
kykymme mukaan mahdollisimman hyvää hoitoa ja siihen nyt kuuluvat
nämä eläinkunnasta peräisin olevat proteiinit.
|
Kasvatus
Kuten jo mainitsin, lintu elää parisuhteessa ,usein elinikäisessä
ja on sukukypsä jo parin kuukauden ikäisenä. On suositeltavaa että
kasvatustoivomus siirretään vasta vuoden tai puolivuoden päähän,
niin että se on kunnolla sopeutunut. Usein on koko aikuistumisprosessi
mennyt ihan sekaisin, kun se on "rahdattu" Eurooppaan.
Kunnolla kotiutetut linnut voivat saada neljä poikuetta vuodessa.
Jos halutaan poikastuloa rajoittaa, se on mahdollista vain kun linnut
siirretään eri häkkiin, mutta ääniyhteys on oltava, muuten
avioliito ei säily. On myös muistettava että poikaskasvatus on
linnuille raskasta työtä ja jos ruokatarjonta ei ole täydellistä,
lintu kuluttaa itsensä hyvin nopeasti ja lopputulos on, että meillä
on loppuun asti nääntynyt lintu, jonka oikeastaan olisi pitänyt
tuottaa ihmiselle iloisella olemuksellaan vain iloa.
Lisääntymisrytmi on luonnossa sadekauden lopussa, eli heti kun
kuivakausi alkaa. Meidän olosuhteissa sen on jäljitettävissä niin
että viherruokinta ajanjakson jälkeen tarjotaan enemmän kuivaruokaa
ja hyönteisruokaa, mutta linnun lisääntymisvietti on vielä hyvin
luonnonmukainen ja sen eteen ei ole paljon tehtävissä ja se
käynnistyy linnun oman normaalin rytmin mukaisesti eikä ihmisen
tarvitse siihen kovinkaan paljon puuttua.
Kultarinnan kosintamenot ovat hyvin vaatimattomat ja ne suoritetaan
maassa. Sen tehtävä on sekä kopulaation aloittaminen että
parisuhteen lujittaminen. Uroslintu röyhistelee naaraslinnun vieressä,
levittää pyrstösulat viuhkaksi ja sipsuttelee sitten naaraan edessä
edestakaisin. Se tekee syviä kummaruksia ja laulaa niin hyvin kun osaa.
Tieteellisesti mielenkiintoista on se, että kultarinnan urokset eivät
suorita ns. "heinänkorsi-tanssia", mutta tämä kaavio on
naarailla vielä olemassa. Naaraslintu osoittaa valmiuden
kyykistymällä ja nostamalla värisevän pyrstönsä pystysuoraan
ylös. Kopulaation jälkeen on sitten keskinäinen höyhenhoito
ohjelmassa.
Pesä
|

|

|
Lintu rakentaa pallomaisen pesän. Luonnossa se tehdään hyvin
tiheään pusikkoon, mutta häkissä se hyväksyy alustaksi melkein
mitä vaan. Umpinainen undulaattipönttö, puoli-avoin pesäalusta tai
vakio kaupasta ostettu ns. umpipesä-malli kelpaa, mutta mieluummin se
rakentaa pesänsä tiheään oksistoon,
mitä on häkissä vähän
vaikea toteuttaa. Muistettava on että pesä-alusta on sijoitettava
häkin pimeimpään paikkaan. Pesämateriaaliksi kelpaa oikeastaan mikä
vain kaupasta saatavista kookoskuiduista heinänvarsiin.
|
|
Pesänteon
loppuvaiheessa on annettava vielä pehmeitä höyheniä, millä
vuorataan pesän sisälaidat. Materiaalin värillä ei ole väliä.
Pesän rakentaminen kestää noin 3 päivää. Uroslintu keräilee
ahkerasti materiaaleja ja naaraslintu rakentaa.
On myös tiedettävä että etelän lajike "clarkei" suosi
luonnossa usein vanhoja pesiä jotka se kunnostaa. Ihminen saattaa
joutua auttamaan tämän alalajikkeen pesäntekopuuhissa. Eri lajikkeen
kuuluvien lintujen yhteen saattamista on vältettävä, muuten saattaa
tulla ongelmia pesänrakentamisessa.
Munat
Munia on yleensä 3-6, määrä on kiinni ruokatarjonnan laadusta,
mitä parempi ravitsemustila sitä enemmän munia. Tämä on kasvattajan
oma mittari. |

|
 |
|
Julkaisemme nämä kuvat www.aviario.es.vg,
Angel Teruel Sebastian
luvalla. |
Munat ovat vitivalkoisia ja todella niin pieniä kuin esim.
kirsikan kivi. Hautomisvietti on vielä luonnollista ja alkaa 3-4-munan
jälkeen. Hautomisaika on 12 päivää tai 14päivää olosuhteista ja
rauhasta riippuen. Molemmat emolinnut hautovat. Oikeaan
kuoriutumisajankohtaan ihmisen ei tarvitse puuttua,. kanarialinnuilta
tuttuja kipsimuna-operaatioita ei tarvita.. Linnun vietti on vielä
luonnollinen.
Kuoriutuminen ja kasvaminen
Molemmat emolinnut ruokkivat poikasia. Naaraslintu alussa enemmän
oman linnunmaitotuotantonsa takia, mutta jo kolmantena päivänä uros
osallistuu urakkaan. Poikaset pidetään vielä lämpöisenä noin
viikon ajan. Tämä on suhteellisen lyhyt aika ja poikaset ovat todella
herkkiä saamaan kylmää. Yleislämpötilan on silloin paras olla yli
25 astetta. Noin viikon jälkeen alkavat jo lintujen omat höyhentupit
kasvamaan. 10 päivän päästä silmät aukenevat ja poikaset
ryhmittyvät kaikki vieriviereen nokka pesäsuuaukkoa kohti. Tässä
vaiheessa poikasten ulosteet kerääntyvät taustaseinään ja kuivuvat
siihen.
Ilmankosteusprosentti ei saisi olla korkea ja pesä materiaalin olisi
hyvä olla karkeaa ja ilmavaa. Ravitsemustilasta riippuen nuoret
poikaset tulevat ulos pesästä noin 18 -20 päivän ikäisinä. Nyt on
lämpötila myös tärkeä, koska vähän kylmettynyt poikanen ei pysty
pyytämään innokkaasti ruokaa räpyttelemällä siipiään, koska se
kuluttaa lämpöä. Ensimmäisinä öinä poikaset houkutellaan vielä
takaisin pesään. Mielenkiintoista on, että poikanen viestittää ison
ja pienen nälän. Kun se nostaa vain yhden siiven, silla on vain pieni
nälkä ja emolinnut antavat ruokaa nopeammin semmoisille poikasille,
joka nostavat suuren nälän merkiksi molempia siipiä. Itsenäinen
poikanen on 30- 34 päivän ikäisenä. Poikaset voivat olla koko
tämän ajan vanhempiensa seurassa, vaikka olisi seuraava poikue jo
tulossa. Mikäli ei tapahdu mitään häirintää, ensimmäiset poikaset
voivat joskus osallistua jopa seuraavan sisarussarjan ruokintaan.
Itsenäistymisen jälkeen alkaa jo melkein heti poikas-sulkasato ja
tämä vaihe on ohitse kun lintu on noin 3 kuukautta vanha. Se on muuten
selvästi nähtävissä kun nokan väri muuttua mustan harmaasta
lajityypilliseksi punaiseksi.
Poikasruoka
Siinäpä on se varsinainen ongelma, mikäli lintu on tuontilintu.
Koko poikaskasvatuksen aikana on tarjottava eläinperäistä ruokaa,
johon lintu on jo tottunut. Jos lintu ei ole tottunut siihen, se
syöttää vain siemenperäistä ruokaa, mihin poikaset sitten kuolevat.
Kaupasta saatavan loistopeipon siemenseoksen ohella linnuille on
tarjottava myös sille tuttua hyönteisruokaa. Parasta on, että kun
tarjotaan hyönteisruokaa otetaan siemenkuppi kokonaan pois. Suomessa ei
ole kaupasta saatavissa hyönteisruokaa kovin usein, tai lintu ei suostu
syömään siitä. Hyvästä eläinkaupasta on saatavana
akvaariokaloille tarkoitettua ruoka.esim.: eläviä tubifex matoja
ja pieniä jauhomatoja, pakastettuja sääsken toukkia, pakastettuja
vesikirppuja ja pieniä katkarapuja jne. sekä kuivattuja kaloille
tarkoitettuja hyönteisruokia. Kaikki ruoat ovat aivan erinomaisia
korvikeruokia, mikäli lintu on totuteltu niihin.
Myös pilkkimiesten suosimat elävät kärpäsentoukat ovat
erinomaisia, ne on vain ensin keitettävä, keitettäessä ne
desinfioituvat ja väri muuttuu valkoiseksi ja sen jälkeen ne
säilyvät pakastettuina hyvin. Myös keitetyt kärpäsentoukat voidaan
hyvin vielä vitaminisoida, koska ne pysyvät tahmeina.
Hätätilassa on mentävä tiheän haavin kanssa heinikkoon ja ottaa
sieltä kaikki pienet hyönteiset talteen, niitä on muuten
yllättävän paljon. Tämä saalis on sitten pakastettava ja sitten
käyttöä varten mikrossa lämmitettävä. Huono puoli on vain se,
että pakastamisen ja mikroaaltouunissa käynnin jälkeen hyönteiset
eivät välttämättä ole kaikki kuolleet ja ne leviävät sitten
pitkin huonetta. Lammikosta saatu elävä sääskitoukkasaalis on
semmoisenaan erinomaista ruokaa.
Oikeastaan Suomen sääskikesä on semmoinen, että tunnin autoajelun
aikana haavi ikkunasta pihalle ja vuoden hyönteisruoka on valmiina.
Marmeladipurkin kokoinen annos pakastearkussa on riittävä määrä
koko vuodeksi. Sääsket muuten kuolevat pakastettuina.
Keski- Euroopasta on myös saatavissa Grindal-matojen ja
buffalokuoriaisen ja muiden ruokaeläimien kuten etikkamatojen
kasvualustoja ja alkuja. Akvaarioihmiset tietävät usein ne
hankintareitit ja auttavat kasvatusalustojen hankinnassa tai
kasvatusohjeiden saannissa.
Siemenseokset (mahdollisimman pienet) suositellaan tarjottavaksi aina
yhden päivän idätettyinä. tai vähintään niin, että yksi
ruokakuppi on häkissä ja toisessa ovat jo siemenet liossa.
Hirssitähkät on pantava myös vesisankoon yöksi. Muistetaan vielä
että tällä loistopeippolajikkeelle ruokakupit on oltava häkin
pohjalla.
On muuten lajityyppinen juttu, että juuri pesästä lähtenyt
poikanen ei pysty pyytämään ruokaa ja syömään ja jongleeramaan oksalla yhtäaikaisesti.
Loppusanat
Loistopeippo kultatiikeripeippo tai kutsumanimenä
"kultarinta" on miellyttävä pieni "veijari", se
kesyyntyy niin hyvin, että se voidaan vapaasti päästää
lentelemään huoneessa, mitä kyllä en suosittelisi, mutta olen
nähnyt nuorena kavereita, joka tulivat ulos talosta terassille lintu
olalla, lintu hyppeli pöydälle ja tuli käskystä takaisin olalle ja
takaisin taloon ja häkkiin. Sen luontaiset vaatimukset on helppo
täyttää ja sen kasvatus on oikeastaan erittäin helppoa. Se on
esimerkiksi kotimaassa kasvatettujen emolintujen osalta paljon helpompaa
kun esim. kanarialinnun kohdalla. Lintu kiintyy ihmiseen niin paljon,
että se seuraa koko ajan ihmisen tekemisiä ja vastaa kutsuun ja tulee
sormelle istumaan herkkupalaa pyytämään. Tässä asiassa se poikkeaa
erittäin paljon muiden loistopeippojen tavoista. Sen tilan tarve on
todella vaatimaton koska se on tiheässä kaislikossa, ahtaissa oloissa
elävä laji. Se on erittäin vikkelästi liikkuva ja sen touhuilua
muiden peippojen seurassa on hauska seurata.
Keväällä 2003 on tullut tieto, että vihdoinkin tuontia Eurooppaan
on vähennetty ja linnut joutuvat EU- karanteenimääräysten mukaan
olemaan tarkkailu-välivarastossa eli karanteenissa yli kuukauden, ja
tästä johtuen hinnat ovat nousseet. Ilahduttavaa on, että luonnosta
vangitseminen vähenee ja ns. halvoista massa-linnuista olemme
pääsemässä eroon. |
|