Make your own free website on Tripod.com

Kultatiikeripeippo

Koti ] Harlekiini peippo ] Kanarialinnun historia ja lajiesittely ] [ Kultatiikeripeippo ] Helmi-seeprapeippo ] Vahanokka - St Helen Waxbill ] Undulaatit ] Undulaatin kasvatus.. ]


Home
Undulaatit
Kanariat
Kultatiikeripeippo
Helmiseeprapeippo
Vahanokka
Harlekiinipeippo

Kultatiikeripeippo


(Kutsumanimi: Kultarinta)
Saksa.: Goldbrüstchen
Engl.: Gold Breast Waxbill
tai Zebra Waxbill
Ranska: Ventre-orange, Bengali zébré
Ruotsi: Goldbrystet Astrild

Eeku Strahl 
Yleistä
Tietoja siitä, koska tämä pieni loistopeippo on löytänyt tiensä Eurooppaan ei ole saatavissa. Minkäänlaisia dokumentteja ole saatavilla, mihin maahan se tuotiin ensin, missä se on ensikerta  
Euroopan ulkopuolella lisääntynyt. Tiettävästi se on tapahtunut vuosisadan vaihteessa ja todennäköisesti se on kulkeutunut Hollannin ja Englannin siirtomaa-aikaisten suhteiden avulla juuri Englantiin ja Hollantiin.Nykypäivänä sen vankka kannattajakunta löytyy vielä näistä maista, mutta myös muualla Euroopasta, varsinkin Saksasta, Ranskasta ja Belgiasta. Japanin ja Amerikan lisäksi lintu on hyvin suosittu Australiassa ja Uudessa Seelannissa.Lintu kuuluu vielä luonnonvaraisiin lajikkeisiin, eli se ei ole muuttunut lemmikkieläimeksi, se ei ole domestifioitu kuten kanarialintu, undulaatti ja harlekiinipeippo..
Lajimäärittely
Lintu kuuluu ESTRILDA (Loistopeipot) –sukuun
Tieteellinen latinankielinen nimi on:
Amandava subflava subflava, ennen Sporaeginthus subflavusAlalajikkeet:Amandava subflava minata
Amandava subflava niethammeri
Amandava subflava
clarkei

Julkaisemme tämän kuvan www.aviario.es.vg, 
Angel Teruel Sebastian luvalla.

Esiintymisalueet:
Kultatiikeripeipon esiintymisalue on Keski-Afrikka. Sen levinneisyysalue ulottuu Etelä-Etiopiasta. Afrikan vajoama-alueen ylitse entiseen Rhodesiaan saakka. Länsi - Itäsuunnassa levinneisyys on Norsuluurannikkoon saakka.
Sitä esiintyy siellä suhteellisen runsaasti vain kosteikkoalueilla ja vain pitkän heinikon ja kaislikon alueella, ei sademetsässä.. Sen voi yhtä hyvin löytää korkealla vuoristossa kun alavilla mailla, missä vain em. olosuhteet hallitsevat. Se tarkoittaa myös sitä, että lintu esiintyy yhtä hyvin asutuksen liepeillä, kun kulttuurimaisemassa, kun vain sopivat elinolosuhteet löytyvät Tämä loistopeippolaji ei muodosta isoja parvia tai lisäänny ryhmissä. Se kiertelee lähinnä pareittain ympäristössään ja voi ajautua suhteellisen pitkiä matkoja, näin geneettiset piirteet ovat pysyneet laajoilla alueilla suhteellisen yhtenäisinä ja sille ei ole muodostunut suuria alalajike-ryhmiä.

Koska lintu on tullut meille yleensä tuontilintuna ja sen esiintymisalue on niinkin laaja, ei ole mahdollista antaa yleispäteviä ohjeita, mistä ilmastollisesta alueesta lintu on peräisin. Tunnusomaista on vain se, että sen vaatimus lämpötilan suhteen on aika vaativa ja lämpötila on oltava suhteellisen tasainen, eli noin 18 asteesta 26 asteeseen. Kosteusvaatimus on jo sitten paljon vaihtelevampi ja lintu on tässä asiassa erittäin sopeutuvainen, mutta on aina muistettava, että lintu suosii lähinnä kaislikkoalueita. Ilmankosteusvaatimus on tärkeämpi vain lisääntymiskaudella.
Ulkonäkö ja ikä
Koska kultarinta on niinkin pieni kun maks. 9cm, se kuuluu näin kaikista pienimpien loistopeippojen ryhmään. Tunnusvärit: linnun ns. yläosa on oliivin vihreän harmaahko ja on vain vähän kuvioitu ja sen koko vatsan alusta on kullan keltainen. Kyljessä on seepra-kuviolliset raidoitukset. Pyrstön juuri on kelta-oranssi ja pyrstösulat mustat, mutta kärjestä valkoiset. Usein ovat myös pitkät pyrstön sivusulat molemmilla. puolilla vaaleat.
Jalat ovat ihon väriset. Uroslinnulla on silmien yläpuolella punainen juova ja nokasta silmien ylitse musta juova. Nokka ja silmät ovat punaiset, mutta nokan yläpuoli silmäjuovan mukaan usein musta. Naaraslintu on kokonaisuudessaan tyypillisesti hailakamman värinen ja sen punaisen silmän yläpuolinen juova on hyvin olematon ja silmä on ruskea. Musta silmäjuova on myös paljon kapeampi ja usein vain harmaahko. Sukuero on aika selkeä. Poikasväri on lähinnä naaraskuviollinen, mutta nokka on harmaan-musta.
Alalajike: Minatus: Vatsan alustaväri on kirkas oranssin punainen
Clarkei: Vatsan alusta oranssin keltainen, mutta rinnassa selkeä puna-oranssi laikku

Pesäpoikaset ovat lähinnä ihon väriset ja untuvat ovat lähes valkoiset. Kurkussa on nähtävissä 5 tumma täplää, myös kielen pää on musta ja kielessä on kaksi täplää. Nokan reunan poimut ovat valkoiset. Tämä selkeä kuviointi, varsinkin kielen kuviointi antaa jo selkeät viitteet siihen, että pesän olosuhteet ovat hyvin pimeät. Kultarinnan ikäodotus on noin 5-7 vuotta, mutta on olemassa myös ikäennätyksiä kuten 11.5 v
Ääni
Suuren suosionsa lintu on varmasti saavuttanut, koska se on aivan erityisen sopeutuvainen, seurallinen ja kesyyntyy hyvin, eli se ei ole arka.

Kultatiikeripeipon lauluääni on varsin hillitty ja äänikuvio on sangen yksinkertainen ja muistuttaa hyvin paljon meidän kotoista tiltaltin laulua. Myös naaraslintu ääntelee yksinkertaisella tavalla ja kutsu - ääntely on usein meidän varpuslintujen "zilp" ääntä muistuttava.
Mutta kun samassa häkissä lisääntymiskaudella on toinen uros, uroksien ääntely on yllättävän voimakasta ja aggressiivista ja kilpailijalintu ajetaan pakoon hirveällä varpuslinnun ääntelyllä. Se on todella uskomatonta, että näin pienestä linnusta voi lähteä niin voimakas ääni.

Käytös
Kuten jo mainitsin kultarinta on erittäin seurallinen ja se voidaan muiden loistopeippojen kanssa pitää samassa häkissä. Se ei häiritse muiden lintujen pesäntekoa ja poikaskasvatusta. Mutta yksi selkeä rajoitus on: Kultarinta on monogaaminen eli yksiavioinen ja on suositeltavaa, että se pidetään vain pareittain tai vain yksi uros samassa häkissä.
Se ei kilpaile muiden peippojen uroksien kanssa. Tunnusomaista on myös se, että lintu liikkuu paljon lattialla ja etsii ruokansa usein maasta.
Tässä se poikkeaa hyvin paljon muiden loistopeippojen käytöstavasta, jota samassa seurassa ei katsota kilpailijaksi. Koska se on kosteikko-lintu ,se kylpee päivittäin ja hyvin antaumuksella, niin että se on usein läpikotoisin märkä.
Totutteluvaihe
Kultarinta on niin sanottu halpalintu, sitä tuodaan Eurooppaan niin paljon, että se on siellä semmoisessa markan linnun maineessa ja mitä on turha kasvattaa. Mutta toisaalta tunnolliset lintuihmiset ostavat kotimaassaan kasvatettuja lintuja, vaikka 10-kertaisella hinnalla. Eli Suomessa lintukaupassa oleva lintu on lähes 100%-sella varmuudella Afrikasta tuotu lintu, joka on mennyt erinäisiä välivarastoetappeja läpi, se on varmasti ruokittu väärin, stressaantunut ja suhteellisen huonossa kunnossa. Eli tämmöinen lintu tarvitsee nyt oman sopeutumis- eli totutteluvaiheensa.
wpe1D.jpg (42179 tavu(a)) wpe26.jpg (27187 tavu(a))
wpe1B.jpg (38066 tavu(a))

Julkaisemme nämä kuvat www.aviario.es.vg, Angel Teruel Sebastian luvalla.

Lintu tai lintupariskunta pidetään omassa häkissä vähintään. 2 viikkoa. Mieluimmin vielä semmoinen häkki, jonka 3 sivua ja katto on verhoiltu ja etusivu on suojattu vaikkapa kuusen tai männyn oksilla. Tämmöisessä rauhallisessa ympäristössä se toipuu erittäin nopeasti. Tasaisen lämpötilan on oltava aina yli 20 astetta,. 18 astetta on jo linnulle stressaava tässä vaiheessa. Häkin on oltava hyvin valoisa ja valoisaa aikaa on oltava vähintään 10t päivässä. Kylpyastia on myös tärkeä. Hiekka on erillisessä astiassa ja on varovaisesti vaihdettava lähes päivittäin. Pohja on valkaisematonta paperia, niin että ulosteet ja punkkien pilkut ovat tarkistettavissa. Useimmiten linnut sopeutuvat erittäin nopeasti.
Ruoka
Heinikkoalueen lintuna siemenruoat ovat sen pääravintoa, mutta hankaluus on se, että. lintu tarvitsee ehdottomasti myös eläinperäistä proteiinia. Se pärjää hyvinkin pitkälle vain siementarjonnalla, mutta lisääntymään ja poikaskasvatukseen se ei onnistu ilman hyönteisruokaa. Lintu ei suostu syömään kanarialinnun munankeltuaispohjaista erikoisruokaa. Meidän on heti kaikilla keinoilla saatava sen suostumaan syömään esim. pieniä jauhomatoja tai vaikkapa kesällä nurmikon muurahaisten munia tai puutarhan kasvien latvassa olevia mustia tai vihreitä kirvoja, muuten poikasten saanti on ehdottomasti unohdettava. Joskus eläinkaupasta saatava hyönteis-erikoisruoka kelpaa. Hyönteisruoka ei tarvitse olla paljon eikä koko ajan, mutta lintu on saatava suostumaan siihen. Luonnossa nuori lintu syö koko ajan myös vähän hyönteistarjontaa, mutta kun meidän lintu on vangittu nuorena ja syötetty vain siemenillä, se on unohtanut hyönteiset kokonaan, eikä pysty ruokkimaan enää poikasia. Myöhemmin kun poikaset on jo pesässä, se ei enää opi sitä niin nopeasti ja ruokkii poikaset väärin ja poikaset kuolevat. Vasta näin "esivalmistettu" lintu on kelpuutettava poikasten kasvattamiseen. Kotimaassa kasvatetuilla linnuilla tätä ongelmaa ei ole.

Tarkemmin kysymys on siitä, että monet siemeniä syövät linnut syövät lisääntymisaikana myös eläinkunnasta peräisin olevaa ruokaa, jonka valkuaiskoostumus on aminohappojen osalta paljon tehokkaampi kun kasvikunnasta peräisin olevassa proteiinissa. Vaikka monet lintulajikkeet saavat jo poikaset aikuiseksi, kuten esim. osalta se on jo mahdollista, meidän hoito ei sittenkään ole optimaalinen ja se ei ole linnuille paras mahdollinen. Eikä oikein ole tiedossa kestävätkö ne linnut montakaan sukupolvea. Näin on muuten käynyt kanarialintujen kohdalla, missä maitoproteiini-ruokinta oli hyvin tehokasta ,mutta monien sukupolvien kohdalla se osoittautui hyvin tuhoisaksi. Mehän tähtäämme kaikki siihen, että linnuille tarjotaan kykymme mukaan mahdollisimman hyvää hoitoa ja siihen nyt kuuluvat nämä eläinkunnasta peräisin olevat proteiinit.

Kasvatus
Kuten jo mainitsin, lintu elää parisuhteessa ,usein elinikäisessä ja on sukukypsä jo parin kuukauden ikäisenä. On suositeltavaa että kasvatustoivomus siirretään vasta vuoden tai puolivuoden päähän, niin että se on kunnolla sopeutunut. Usein on koko aikuistumisprosessi mennyt ihan sekaisin, kun se on "rahdattu" Eurooppaan.
Kunnolla kotiutetut linnut voivat saada neljä poikuetta vuodessa. Jos halutaan poikastuloa rajoittaa, se on mahdollista vain kun linnut siirretään eri häkkiin, mutta ääniyhteys on oltava, muuten avioliito ei säily. On myös muistettava että poikaskasvatus on linnuille raskasta työtä ja jos ruokatarjonta ei ole täydellistä, lintu kuluttaa itsensä hyvin nopeasti ja lopputulos on, että meillä on loppuun asti nääntynyt lintu, jonka oikeastaan olisi pitänyt tuottaa ihmiselle iloisella olemuksellaan vain iloa.
Lisääntymisrytmi on luonnossa sadekauden lopussa, eli heti kun kuivakausi alkaa. Meidän olosuhteissa sen on jäljitettävissä niin että viherruokinta ajanjakson jälkeen tarjotaan enemmän kuivaruokaa ja hyönteisruokaa, mutta linnun lisääntymisvietti on vielä hyvin luonnonmukainen ja sen eteen ei ole paljon tehtävissä ja se käynnistyy linnun oman normaalin rytmin mukaisesti eikä ihmisen tarvitse siihen kovinkaan paljon puuttua.
Kultarinnan kosintamenot ovat hyvin vaatimattomat ja ne suoritetaan maassa. Sen tehtävä on sekä kopulaation aloittaminen että parisuhteen lujittaminen. Uroslintu röyhistelee naaraslinnun vieressä, levittää pyrstösulat viuhkaksi ja sipsuttelee sitten naaraan edessä edestakaisin. Se tekee syviä kummaruksia ja laulaa niin hyvin kun osaa. Tieteellisesti mielenkiintoista on se, että kultarinnan urokset eivät suorita ns. "heinänkorsi-tanssia", mutta tämä kaavio on naarailla vielä olemassa. Naaraslintu osoittaa valmiuden kyykistymällä ja nostamalla värisevän pyrstönsä pystysuoraan ylös. Kopulaation jälkeen on sitten keskinäinen höyhenhoito ohjelmassa.
Pesä

Lintu rakentaa pallomaisen pesän. Luonnossa se tehdään hyvin tiheään pusikkoon, mutta häkissä se hyväksyy alustaksi melkein mitä vaan. Umpinainen undulaattipönttö, puoli-avoin pesäalusta tai vakio kaupasta ostettu ns. umpipesä-malli kelpaa, mutta mieluummin se rakentaa pesänsä tiheään oksistoon, 
mitä on häkissä vähän vaikea toteuttaa. Muistettava on että pesä-alusta on sijoitettava häkin pimeimpään paikkaan. Pesämateriaaliksi kelpaa oikeastaan mikä vain kaupasta saatavista kookoskuiduista heinänvarsiin. 

Pesänteon loppuvaiheessa on annettava vielä pehmeitä höyheniä, millä vuorataan pesän sisälaidat. Materiaalin värillä ei ole väliä. Pesän rakentaminen kestää noin 3 päivää. Uroslintu keräilee ahkerasti materiaaleja ja naaraslintu rakentaa.
On myös tiedettävä että etelän lajike "clarkei" suosi luonnossa usein vanhoja pesiä jotka se kunnostaa. Ihminen saattaa joutua auttamaan tämän alalajikkeen pesäntekopuuhissa. Eri lajikkeen kuuluvien lintujen yhteen saattamista on vältettävä, muuten saattaa tulla ongelmia pesänrakentamisessa.
Munat
Munia on yleensä 3-6, määrä on kiinni ruokatarjonnan laadusta, mitä parempi ravitsemustila sitä enemmän munia. Tämä on kasvattajan oma mittari.

wpe1F.jpg (95713 tavu(a))

Julkaisemme nämä kuvat www.aviario.es.vg, Angel Teruel Sebastian luvalla.

Munat ovat vitivalkoisia ja todella niin pieniä kuin esim. kirsikan kivi. Hautomisvietti on vielä luonnollista ja alkaa 3-4-munan jälkeen. Hautomisaika on 12 päivää tai 14päivää olosuhteista ja rauhasta riippuen. Molemmat emolinnut hautovat. Oikeaan kuoriutumisajankohtaan ihmisen ei tarvitse puuttua,. kanarialinnuilta tuttuja kipsimuna-operaatioita ei tarvita.. Linnun vietti on vielä luonnollinen.
Kuoriutuminen ja kasvaminen
Molemmat emolinnut ruokkivat poikasia. Naaraslintu alussa enemmän oman linnunmaitotuotantonsa takia, mutta jo kolmantena päivänä uros osallistuu urakkaan. Poikaset pidetään vielä lämpöisenä noin viikon ajan. Tämä on suhteellisen lyhyt aika ja poikaset ovat todella herkkiä saamaan kylmää. Yleislämpötilan on silloin paras olla yli 25 astetta. Noin viikon jälkeen alkavat jo lintujen omat höyhentupit kasvamaan. 10 päivän päästä silmät aukenevat ja poikaset ryhmittyvät kaikki vieriviereen nokka pesäsuuaukkoa kohti. Tässä vaiheessa poikasten ulosteet kerääntyvät taustaseinään ja kuivuvat siihen.
Ilmankosteusprosentti ei saisi olla korkea ja pesä materiaalin olisi hyvä olla karkeaa ja ilmavaa. Ravitsemustilasta riippuen nuoret poikaset tulevat ulos pesästä noin 18 -20 päivän ikäisinä. Nyt on lämpötila myös tärkeä, koska vähän kylmettynyt poikanen ei pysty pyytämään innokkaasti ruokaa räpyttelemällä siipiään, koska se kuluttaa lämpöä. Ensimmäisinä öinä poikaset houkutellaan vielä takaisin pesään. Mielenkiintoista on, että poikanen viestittää ison ja pienen nälän. Kun se nostaa vain yhden siiven, silla on vain pieni nälkä ja emolinnut antavat ruokaa nopeammin semmoisille poikasille, joka nostavat suuren nälän merkiksi molempia siipiä. Itsenäinen poikanen on 30- 34 päivän ikäisenä. Poikaset voivat olla koko tämän ajan vanhempiensa seurassa, vaikka olisi seuraava poikue jo tulossa. Mikäli ei tapahdu mitään häirintää, ensimmäiset poikaset voivat joskus osallistua jopa seuraavan sisarussarjan ruokintaan.
Itsenäistymisen jälkeen alkaa jo melkein heti poikas-sulkasato ja tämä vaihe on ohitse kun lintu on noin 3 kuukautta vanha. Se on muuten selvästi nähtävissä kun nokan väri muuttua mustan harmaasta lajityypilliseksi punaiseksi.
Poikasruoka
Siinäpä on se varsinainen ongelma, mikäli lintu on tuontilintu. Koko poikaskasvatuksen aikana on tarjottava eläinperäistä ruokaa, johon lintu on jo tottunut. Jos lintu ei ole tottunut siihen, se syöttää vain siemenperäistä ruokaa, mihin poikaset sitten kuolevat. Kaupasta saatavan loistopeipon siemenseoksen ohella linnuille on tarjottava myös sille tuttua hyönteisruokaa. Parasta on, että kun tarjotaan hyönteisruokaa otetaan siemenkuppi kokonaan pois. Suomessa ei ole kaupasta saatavissa hyönteisruokaa kovin usein, tai lintu ei suostu syömään siitä. Hyvästä eläinkaupasta on saatavana akvaariokaloille tarkoitettua ruoka.esim.: eläviä tubifex  matoja ja pieniä jauhomatoja, pakastettuja sääsken toukkia, pakastettuja vesikirppuja ja pieniä katkarapuja jne. sekä kuivattuja kaloille tarkoitettuja hyönteisruokia. Kaikki ruoat ovat aivan erinomaisia korvikeruokia, mikäli lintu on totuteltu niihin.
Myös pilkkimiesten suosimat elävät kärpäsentoukat ovat erinomaisia, ne on vain ensin keitettävä, keitettäessä ne desinfioituvat ja väri muuttuu valkoiseksi ja sen jälkeen ne säilyvät pakastettuina hyvin. Myös keitetyt kärpäsentoukat voidaan hyvin vielä vitaminisoida, koska ne pysyvät tahmeina.
Hätätilassa on mentävä tiheän haavin kanssa heinikkoon ja ottaa sieltä kaikki pienet hyönteiset talteen, niitä on muuten yllättävän paljon. Tämä saalis on sitten pakastettava ja sitten käyttöä varten mikrossa lämmitettävä. Huono puoli on vain se, että pakastamisen ja mikroaaltouunissa käynnin jälkeen hyönteiset eivät välttämättä ole kaikki kuolleet ja ne leviävät sitten pitkin huonetta. Lammikosta saatu elävä sääskitoukkasaalis on semmoisenaan erinomaista ruokaa.
Oikeastaan Suomen sääskikesä on semmoinen, että tunnin autoajelun aikana haavi ikkunasta pihalle ja vuoden hyönteisruoka on valmiina. Marmeladipurkin kokoinen annos pakastearkussa on riittävä määrä koko vuodeksi. Sääsket muuten kuolevat pakastettuina.
Keski- Euroopasta on myös saatavissa Grindal-matojen ja buffalokuoriaisen ja muiden ruokaeläimien kuten etikkamatojen kasvualustoja ja alkuja. Akvaarioihmiset tietävät usein ne hankintareitit ja auttavat kasvatusalustojen hankinnassa tai kasvatusohjeiden saannissa.
Siemenseokset (mahdollisimman pienet) suositellaan tarjottavaksi aina yhden päivän idätettyinä. tai vähintään niin, että yksi ruokakuppi on häkissä ja toisessa ovat jo siemenet liossa. Hirssitähkät on pantava myös vesisankoon yöksi. Muistetaan vielä että tällä loistopeippolajikkeelle ruokakupit on oltava häkin pohjalla.
On muuten lajityyppinen juttu, että juuri pesästä lähtenyt poikanen ei pysty pyytämään ruokaa ja syömään ja jongleeramaan oksalla yhtäaikaisesti.
Loppusanat
Loistopeippo kultatiikeripeippo tai kutsumanimenä "kultarinta" on miellyttävä pieni "veijari", se kesyyntyy niin hyvin, että se voidaan vapaasti päästää lentelemään huoneessa, mitä kyllä en suosittelisi, mutta olen nähnyt nuorena kavereita, joka tulivat ulos talosta terassille lintu olalla, lintu hyppeli pöydälle ja tuli käskystä takaisin olalle ja takaisin taloon ja häkkiin. Sen luontaiset vaatimukset on helppo täyttää ja sen kasvatus on oikeastaan erittäin helppoa. Se on esimerkiksi kotimaassa kasvatettujen emolintujen osalta paljon helpompaa kun esim. kanarialinnun kohdalla. Lintu kiintyy ihmiseen niin paljon, että se seuraa koko ajan ihmisen tekemisiä ja vastaa kutsuun ja tulee sormelle istumaan herkkupalaa pyytämään. Tässä asiassa se poikkeaa erittäin paljon muiden loistopeippojen tavoista. Sen tilan tarve on todella vaatimaton koska se on tiheässä kaislikossa, ahtaissa oloissa elävä laji. Se on erittäin vikkelästi liikkuva ja sen touhuilua muiden peippojen seurassa on hauska seurata.

Keväällä 2003 on tullut tieto, että vihdoinkin tuontia Eurooppaan on vähennetty ja linnut joutuvat EU- karanteenimääräysten mukaan olemaan tarkkailu-välivarastossa eli karanteenissa yli kuukauden, ja tästä johtuen hinnat ovat nousseet. Ilahduttavaa on, että luonnosta vangitseminen vähenee ja ns. halvoista massa-linnuista olemme pääsemässä eroon.