Make your own free website on Tripod.com

Undulaatin kasvatus..

Koti ] Harlekiini peippo ] Kanarialinnun historia ja lajiesittely ] Kultatiikeripeippo ] Helmi-seeprapeippo ] Vahanokka - St Helen Waxbill ] Undulaatit ] [ Undulaatin kasvatus.. ]


Home
Undulaatit
Kanariat
Kultatiikeripeippo
Helmiseeprapeippo
Vahanokka
Harlekiinipeippo

  Kasvatus

Melopsittacus undulatus

Teksti Eeku Strahl

Kuva: Minna Kukkamäki

Poikaskasvatuksen este
Aloitan tämän tekstin tällä otsikolla, koska haluan heti tuoda esille kaksi asiaa, millä vältetään tulevia ongelmia
1. Juuri hankittua undulaattia, joka ei ole mennyt kontrolloituja sulkasatoja läpi, ei saisi koskaan käyttää poikastuotantoon. Tämä on niin ehdotonta, että vaikka lintu munisi niin ne on heti otettava pois.
2. Naaraslinnun on oltava lähes 2 vuoden ikäinen, ennen sitä pesiminen on estettävä keinolla millä hyvänsä.
3. Parittelu ei ole merkki siitä, että pesimisvireys on kehittynyt kunnolla. Muilla linnuilla se on usein lähes varmin merkki, mutta ei undulaateilla

Sulkasato
Sulkasato on undulaateille erittäin rankka prosessi. Onnistunut sulkasato on aivan ratkaiseva askel heti sen jälkeen tulevan lisääntymiskauden onnistumiseen. Tässä asiassa undulaatti poikkeaa täysin, esimerkiksi peippolintujen tavoista. Mikäli sulkasato ei täydellisesti onnistu, lintu ei pääsekään ns. pesimisviretilaan, se jopa ei laukea ollenkaan. Normaalisti linnun sulkasatoaika on kesällä, noin kesäkuun lopussa tai heinäkuun alussa. Myös undulaatit ovat sulkasadon aikana lähes steriilit. Uroksien spermatuotanto on alentunut ja vaara, että epämuodostuneita poikasia syntyy, on suurempi, jos uroksen sulkasato on vielä kesken. 
Monet kasvattajat eivät usko siihen, mutta tässä ote eläinlääketieteellisestä tutkimuksesta, englanniksi ja saksaksi
In the second part of the main investigation it was demonstrated, that malformation of the head-region dominate among morphological aberrant spermatozoa of this species. Both trials confirmed for the first time for pet- birds that moult reduces semen production significantly. Following a short increase, sperm production ceased during moulting. Additionally a significantly higher number of malformed spermatozoon’s were found.
Für Wellensittiche wurde in den beiden Versuchen erstmalig nachgewiesen, dass die Mauser einen deutlich negativen Effekt auf die Spermaproduktion hat. Nach einem kurzen, aber deutlichen Anstieg zu Mauserbeginn erlosch die Spermienabgabe während der Mauserphase. Ebenfalls konnte in dieser Zeit eine Zunahme der Spermienmissbildungen festgestellt werden.
Sulkasadon aikainen ruokinta
Totuus on, että normaali undulaattien siemenruoka on itse asiassa vain kuivakauden hengissä pysymisruokaa. Se ei sisällä kaikkia niitä aineita, mitä lintu tarvitsee uusien höyhenien muodostamiseen tai sen jälkeen tapahtuvaan munien tuottamiseen tai hedelmöittämiseen. Lintu tarvitsee nyt kaiken mahdollisen siemenseoksen vaihtelun, ettei synny mitään puutosta. 
Lintu on nyt hedelmöitymiskyvytön ja usein vielä lähes lentokyvytön. A ja O on nyt valkuaispitoinen ruoka, niin että kaikki kehittyy normaalisti. Pelkkä hirssipohjainen ruoka saa nyt jäädä pois ja me tarjoamme sille kanarialinnuille tarkoitettua siemenseosta ja myös isoille papukaijoille tarkoitettua ruokaa. Viimeistään silloin kun ensimmäiset höyhenet irtoavat, on aloitettava varovaisesti tämän erikoisruoan tarjonta. 
Nyt voidaan tarjota myös auringonkukan siemeniä, vaikka ne ovat liian rasvaisia, se ei tässä vaiheessa haittaa. Eläinkunnasta peräisin oleva valkuaisaine ei ole ratkaisevaa, mutta se on vain niin paljon tehokkaampaa, että meidän on syytä tarjota linnulle keitetyn kanamunan keltuaista sekoitettuna korppujauhoon(50%+50%). Tämä seos säilyy jääkaapissa hyvin ja se kuivuu nopeasti, kuivuminen ei haittaa. Otetaan sopiva annos, siihen sekoitetaan muutama tippa kalanmaksaöljyä ja valmista on. Nyt vain heti varoitus, että kalanmaksaöljy ei tehoa valossa kauan, eikä säily kun muutaman tunnin lämpötilasta riippuen, normaalissa huoneenlämmössä noin 4 tuntia, sitten se on poistettava.
Ennen annettiin myös maitoon kastettua valkoista leipää, mutta sitä ei enää suositella. Luonnonmukainen kevyt rahka, mikäli valmistukseen ei ole käytetty maitopulveria on myös erinomainen muna-korppujauheseoksen sekoitusaine. Tähän seokseen sekoitetaan vielä muutama tippa monivitamiinia. Kaikki eläimille tarkoitetut monivitamiini - ja kivennäisainepillerit kelpaavat hyvin tähän tarkoitukseen. Myös ihmisille tai eläimille tarkoitetut kalkkivalmisteet ovat sopivia. Näissä kalkki- ja mineraaliaine annostuksissa on käytettävä malttia, koska undulaatti on suhteellisen pieni eläin. Suurta vahinkoa ei synny, yliannostus on vain turhaa ja voi sitten aiheuttaa ruoansulatusongelmia.
Kananmunan keltuainen on erittäin rikkipitoista ja rikki on höyhenien perusrakennusaine. Viherruoka ei ole vahingoksi, mutta sitä tarvitsemme vasta myöhemmin sulkasadon jälkeen. Monipuolisen grit- rouheen tarjoaminen on myös itsestään selvä asia. Sulkasato on normaalisti ohitse jo 3-4 viikon jälkeen, toisinaan se on täysin ohitse jo 3 viikon sisällä, joskus sen loppuminen on huonosti nähtävissä. Sulkasadon alkaminen on huomattavissa, kun höyheniä lentelee joka paikkaan.
On vielä erikseen korostettava, että onnistunut sulkasato on perusedellytys, että pesimisvireys lähtee liikkeelle kunnolla. Jos nimittäin sulkasato prosessi jää vajaaksi, naaraslinnuilla voi tapahtua myöhemmin munimisessa paha vahinko, jonka lintu maksaa yleensä omalla hengellään. Jos lintu kärsii jostakin puutoksesta, munan kehitys vaikeutuu ja tuloksena voi olla, että lintu ei pysty munimaan. Silloin se lähes aina tuskallisesti kuolee tai muna ei kehity kunnolla ja se jää munimiskanavassa " jumiin". Lintu yrittää päästä munasta eroon ja lopussa työntyy koko kloakki - kanava ulos ja lintu menehtyy syntyneeseen kuolioon.
Jos lintu on ensikertalainen, on sitä tarkkailtava hyvin huolellisesti., Munan tulo on vatsanpohjassa nähtävissä pullistumisena, mutta jos munan tulo jää kesken, alueen höyhenet pöyhistyvät ja siinä vaiheessa ei ole mitään muuta keinoa kun eläinlääkärille heti. Myös kloaakin esiin työntymisen eläinlääkäri pystyy vielä joskus pelastamaan. Eläinlääkäri poistaa kanavassa olevan kuivuneen munan ja tavallaan työntää koko kloaakin takaisin ja estää vielä sen, että se luiskahtaa uudestaan ulos.
Ennen oltiin siitä mieltä, että se olisi jonkinlainen perinnöllinen heikkous ja koko lintukanta suljettiin pois poikastuotannosta. Nykyisin tiedetään, että taipumus on vain 10% perinnöllistä ja lähes 90% :lla syy on vajaaksi jäänyt sulkasatoprosessi. Toinen syy voi olla myös, että lintu on aivan liian nuori, eli alle 1.5 vuotta.
Lisääntymisvireys
Ongelma on se, että undulaatit ovat jo alkuperäisestä australialaisesta sade- ja kuivakausirytmistä vieraantuneita ja ne noudattavat meidän eurooppalaista talvi- ja kesärytmiä.
On lintuja, joiden lisääntymisvireys lähtee liikkeelle loppukesällä ja on myös lintukantoja jotka reagoivat meidän kevätauringon mukaan. Tämä asia on kysyttävä kasvattajalta, koska koko lintukanta noudattelee samaa määrättyä rytmiä.
Normaalisti lisääntymisrytmi lähtee liikkeelle suurin pirtein meidän kesälomien jälkeen, eli elokuun lopussa /syyskuun alussa. Mikäli me emme tiedä varmasti ajankohtaa, on vain seurattava lintuja hyvin tarkasti, ja voi kestää lähes 2 vuotta, ennen kuin linnut saavat oman rytminsä tasoitettua. Kyllä se lopulta onnistuu. Luonnossa kirjoittamaton laki on, että kaiken päämääränä on oman lajin suvun jatkaminen.
Rytmin aikaansaaminen on oikeastaan australialaisen luonnonrytmin matkimista. On matkittava huonekosteutta ja ravinnon muutosta. Kun siis ensimmäiset merkit ovat ilmaantuneet, että linnut ovat erityisen aktiivisia ja toimivat enimmäkseen keskenään ja ihminen tuntee itsensä vain häiriköksi, silloin lisääntymisvireyskehitys alkaa. Nämä lintujen käyttäytymismuutokset ovat niin selkeitä, että kokematon tai ensikertalainenkin huomaa muutokset  Silloin on pantava linnut eri häkkiin, mutta niiden on oltava kuuloetäisyydellä, että ääni- viestintäyhteys säilyy. Toki uroksien välinen kilpailu kiihdyttää myös naaraiden valmiutta, mutta hetkellinen ero on kaikista tehokkain.
Lämpötila ja huonekosteus
Undulaatit ovat jo karaistuneet ja tässä asiassa ei useinkaan tapahdu ongelmia. Ihanteellinen lämpötila on alle 24 astetta ja huonekosteus noin 65%. Tämä tarkoittaa nyt sitä, että koko huoneen on oltava niin kuuma ja kosteuden niin korkea. oikeastaan se on vain tämä pesäpöntön ympärillä hallitseva ilmatila, mihin voidaan vaikutta monilla tavoilla.
Ruokintamuutos
Ruokintaa on nyt muutettava, annetaan päivästä toiseen aina vain enemmän idätettyä siemenseosta, varovaisesti annosta lisätään niin paljon, että 3-4 päivän päästä ruokatarjonta on 50% kuivamuonaa (eli ed. mainittu sulkasadon erikoisruoka) ja 50% idätettyä siemenmuonaa. Lisäksi on tarjottava, alussa todella varovaisesti, pieniä annoksia kanarialintujen munankeltuaispohjaista ns. voimaruokaa eli proteiinipitoista ruokaa. Myös viherruoka tarjontaa on lisättävä koko ajan. Luonnosta linnut saavat eläinproteiinia syömällä hämähäkkejä, joita on yllin kyllin saatavissa. Lintu säätelee itse proteiinin tarvetta. Paras konsti on , että annetaan ensin aamulla sopiva annos idätettyä seosta ja kun se on syöty, annetaan vähän voimaruokaa ja kuivaa siemenseosta päivällä nälän poistamiseksi. Iltapäivällä annetaan vain viherruokaa. Viherruoka voisi olla samaa kun kanarialinnuilla. (ohjeet kts.: viherruoka kotisivulla) Mutta suolaheinä on myrkyllinen undulaateille. http://www.liberherbarum.com/Pn0188.HTM
Näin varmistetaan, että linnut todella syövät ruoan, eivätkä vain levittele outoa ruokaa ympäri häkkiä.
Oma lyhyt ruokaohje:

Omena, banaani, viinirypäleet, porkkana raastettu tai raakana, salaatti ja tuorekurkku ja varsinkin voikukan lehdet ja siemenkodat sekä nakerreltavat pajunoksat. Voikukka ja paju ovat tautien ennaltaehkäisynä ja jos siihen laitetaan vielä muutama tippa valkosipuliöljyä, ovat myös punkit saaneet häädön. Lintu kyllä sietää myös tomaattia ja kiivihedelmää, joihin monet muut peippolinnut kuolisivat.
Paha juttu, että Suomessa ei ole usein idätettävää siemenseosta kaupasta saatavissa. Maaviljelijöiltä haetut vehnän- ja kauran siemenet ja myös hirssi ja jopa heinänsiemenet korvaavat tämän puutteen, mutta pellavan siemenet suuremmassa määrin ovat osoittautuneet huonoiksi ja niitä on vältettävä. On vain varmistettava, että jyvät eivät ole kevätkylvöön preparoitua (peitattua) laatua, koska se sisältää linnuille hyvin vaarallisia myrkkyjä. Voidaan menetellä niin, että keittiösihdillä huuhdellaan siemenet hyvin perusteellisesti ja pannaan yöksi veteen likoon. Seuraavana päivänä seosta vielä huuhdellaan ja levitellään noin 10mm paksuna kerroksena sopivalle alustalle ja peitetään, että se on pimeässä. Jo kolmantena päivänä sopiva osa huuhdellaan perusteellisesti ja laitetaan tehosekoittajaan ja seosta rikotaan vain hyvin vähän. Nyt se on syötävää ja kestää noin 4-5t.. Syömättä jäänyt seos on heti poistettava, koska se pilaantuu erittäin nopeasti. Seokseen voidaan sekoittaa porkkana raastetta ja myös hunajaa. Muutama tippa kalanmaksaöljyä B- vitamiinin saannin varmistamiseksi on tärkeää. Jos idätettävät siemenet sisältävät liian paljon homeitiöitä, niin että idätys on pahanhajuinen, siihen on konsti olemassa. Idätettävään siemenseokseen laitetaan muutamia musta-retikan siemeniä (Siemenkaupasta saatavissa) ja seos ei homehdu. Homehtuneesta seoksesta undulaatit saavat usein ns. kupu-tulehduksen. Luonnon viljasta, varsinkin kaurasta linnut saavat usein tulehduksen, siihen ei muu auta kun kamomillatee juomavetenä.
Vitamiinit
Mikäli ei käytetä kanarialinnuille tarkoitettua voimaruokaa, on linnuille annettava ylimääräistä vitamiinia juomaveteen tai ruokaan sekoitettuna. Vitamiinit: A, B1,B2, B6, B12, C, D3 , E, K1 ovat vain ne tärkeimmät, myös jodin saanti on varmistettava. 
Jos linnut eivät ole samalla vireysasteella voidaan varsinkin voimaruoalla vähän vauhdittaa kehitystä.
Naaraslinnuilla on hauska taipumus sotkea itsensä todella usein. Se on nähtävä niin, että naaraslintu oikein koristautuu, sillä on tarve värittää itsensä varsinkin värillisellä voimaruoalla ja viherruoalla. Se käyttää myös hajuvettä, kun sille annetaan esimerkiksi voimakkaan hajuinen sitruunamelissan tai basilikan lehti, se oikein jauhaa lehden muusiksi ja hieroo sen sitten höyheniinsä niin, että se on hetken päästä aivan eri värinen. Tästä ei tapahdu linnuille ainakaan vahinkoa, iloa vain.
Nämä muutokset ovat linnuilla todella radikaaliset, mutta myös kokematon ihminen pystyy sen havaitsemaan. Uroksien nokannahka muuttuu oikein kirkkaanväriseksi, sen höyhenet alkavat kiiltää ja sen silmät alkavat loistaa. Urokset lentävät innokkaasti ympäri häkkiä , ne nostavat aina välillä otsahöyhenet pystyyn ja harjoittelevat kosintamenoja oksantyngän tai ruokakupin kanssa.
Käytösmuutokset
Naaraat reagoivat oikein hermostuneesti, ne voivat unohtaa totaalisesti arkuuden ihmistä kohtaan, ne vastaavat aina uroksen huutoon ja oleskelevat hermostuneina vain sillä häkin seinustalla, missä sijaitsee uroksen häkki. Naaras nakertelee jatkuvasti puunoksia ja sen nokan vahanahka muuttuu ruskean harmaaksi tai oikein tumman ruskeaksi, mutta ei ole enää niin "kuivuneen" näköinen.
Mikäli olemme epävarmoja, onko oikea hetki saavutettu, ei tule mitään vahinkoa vaikka laitetaan linnut yhteen vaikkapa testimielessä. Jos parittelu tapahtuu lähes tunnin sisällä, oikea hetki on saavutettu. Usein ihmiset eivät halua erottaa lintuja toisistaan, meidän on vain tiedettävä, että se on luonnotonta ja oikea vireysaste voi jäädä kokonaan saavuttamatta jos lintuja ei eroteta. Luonnossa linnut elävät tässä vaiheessa täysin erillään toisistaan. Syy on siinä, että uroksilla ja naarailla on erilaiset tarpeet ruoan suhteen. Naaras yrittää haalia itseensä niin paljon kuin mahdollista siltä puuttuvia vitamiineja ja kivennäisaineita, mitä se tarvitsee raskaaseen poikaskasvatukseen.
Uroksilla ei ole sen kaltaisia tarpeita, ne syövät vain niin paljon, mitä kiihtynyt elämänmeno vaatii.
Nämä erilaiset tarpeet voidaan oikeastaan vain kontrolloida ja varmistaa kun linnut erotetaan toisistaan, ja sitten antaa oikeanlaista ruokaa. Kummallista on myös se, että undulaateilla esiintyy myös platonista rakkautta ja homoseksuaalisuutta. Pariskunta voi elää koko elämänsä ajan kun sisarukset konsanaan, eli lintujen erottaminen on luonnonmukaista. Luonnossa linnut kerääntyvät isoiksi parviksi ja ne etsivät monta päivää oikeaa pesimisaluetta, eli ne ovat parvessa mutta eivät seurustele keskenään. Vasta kun oikea pesimiskolo on löydetty, alkaa seurustelu. On muistettava vielä , että linnut pesivät lähes parvissa, eli lähikontaktissa lajikavereihinsa. Tämäntyyppisen sopivan kolopuu ryhmän löytäminen voi olla aikaa vievää. Onneksi lintu ei ole pesäkolon suhteen kovinkaan vaativa. Pimeä sen on oltava ja usein linnut nakertelevat pesäkolonsa vielä syvemmiksi.
Kasvatus 
Kun linnut on laitettu yhteen, niille on annettava myös pesäpönttö. Pönttöjä on saatavissa liikkeistä tai sen voi tehdä itse. Linnun pönttömalli, missä pohjassa on erillinen pohjalevy, pesäsyvennys ja reunat kaltevat, on paras malli. Pohjalevy asennetaan niin, että se on vähän koholla pöntön pohjasta, että ilma kiertää,
Vaikka itse tehty pienillä nauloilla. näin kosteus on paljon tasaisempi. Pohjaan laitetaan vähän sahajauhetta, sen on oltava hienorakeista ,pehmeää ja vielä vähän kosteaa. Hamsterin kutterilastut ovat aivan liian teräviä ja liian kuivia. On tapahtunut usein, että munat vaurioituvat lastujen piikeistä tai kutteri imee munat kuiviksi. Toinen vahinko voi tapahtua, jos kutterilastut pöllyävät paljon , silloin pikkulintujen kosteat nenäaukot tukkeutuvat.
Pilkkimiehet ostavat kärpästen toukkia kaupasta, ne on pakattu juuri sopivan rakeisessa sahajauhossa. Pohjamateriaalin paksuus tarvitsee olla vain niin paljon, että pohja on juuri ja juuri peitossa. Materiaalia voidaan myöhemmin siivouksen yhteydessä vähän lisätä. Koko materiaalin tarkoitus on vain, että munat eivät pääse rullamaan pois ja kosteus tasaantuu sopivaksi. Siivoamisen kannalta sellaiset pesäpöntöt ovat sopivia, missä saadaan koko sivu tai taustaseinä avatuksi. Oven takana on oltava jonkinlainen poistettava suojakaista, etteivät munat sekä poikaset putoa heti ulos, kun ovi avataan. Suuri apu on se, että koko pohja on helposti siivottavissa kostealla rievulla, eikä vesi jää mihinkään syvennykseen "seisomaan". Näin ymmärrämme, kuinka hyvä on semmoinen tuplapohjarakenne, mikä voidaan munineen tai poikasineen ottaa pois siivouksen ajaksi.
Jo ennen kun emolinnut laitetaan yhteen, on naaraslinnun häkistä kalkkikuori, eli seepiakuori poistettava. En tiedä syytä, mutta se on todistetusti edesauttanut sitä, että naarailla on ollut munimisvaikeuksia. Naaraslintujen suuri kalkintarve on nyt tyydytettävä keitetyillä kananmunan kuorilla tai kaupasta haetetulla mineraalikivellä ja "grit" rouheella. Hätätilassa käy myös kaupasta saatava ihmisille tarkoitettu kalkkivalmiste, murskataan se pölyksi ja sekoitetaan voimaruokaan.

Kun uros on laitettu naaraan häkkiin, alkaa yleensä heti kosinta ja paritteluyritykset. Uroksen kiihko on oikein silminnähtävää, silmät alkavat loistaa ja pupilli muuttuu hyvin pieneksi, niin että piilossa oleva valkoinen iris tulee näkyviin. Se tekee hulluja temppuja, millä se yrittää tehdä naaraaseen vaikutuksen. Oikea merkki on, kun uros laittaa jalan naaran selän päälle merkiksi, että varattu on. Mutta jo pian se kiinnostuu pesäpöntöstä. Uros käyskentelee innostuneesti pesän lähellä edes takaisin ja yrittää saada naarasta innostumaan. Pesän sijainti on oltava niin lähelle häkin kattoa, kun vain on mahdollista. Uroslintu yrittää ajaa naaraslintua ylöspäin, missä pesä sijaitsee. Se yrittää esimerkiksi astua naaraan hännälle, että se lähtisi lentoon. Alaspäin ajaminen ei oikein kuulu vakio käytöskaavoihin. Naaras muuten oleskelee paljon tässä vaiheessa häkin pohjalla ja etsiskelee kaikenlaista tarpeellista tai vain näyttelee, kuinka se on tympääntynyt moisesta touhusta. Meno on niin hauskan näköistä, että on vaikea olla yhdistämättä siihen inhimillisiä piirteitä.
Ongelmatapaukset

Tässä vaiheessa viimeistään ihmiset huomaavat kummallisen asian, josta tulee usein kysymyksiä. Varsinkin naaraslintu nakertelee ja syö ulostekokkareita. Tämä ei ole mitään luonnotonta tai paha sairas tapa, naaraslintu tarvitsee ehdottomasti määrättyjä vitamiineja, mitä normaaliruoassa ei ole, eli vitamiini B12. Lintu itse tuottaa vitamiinin omassa ruoansulatuskanavassaan tai suolistobakteerit sen tuottavat, mutta se tapahtuu sulatuskanavan loppupäässä, missä imeytyminen elimistöön on jo loppunut. Lintu tavallaan korvaa tämän puutteen tällä tavalla. Se ei ole luonnossa mitä poikkeava tapa, monet eläimet hoitavat sen näin. Tämä "coprophagy" kutsuttu ilmiö on esimerkiksi jäniksellä hyvin yleinen. Varmasti jokainen metsässä talvisin hiihtelevä ihminen on törmännyt tuohon ilmiöön.. Eilispäivänä oli hangella komea jäniksen jättämä pipanakasa ja seuraavana päivänä se oli jo löytänyt tiensä parempiin suihin. Jälkien perusteella on nähtävissä, että oravat, myyrät, pyyt, teeret ja varikset olivat heti asialla.
Tämä vitamiini B12 on vielä semmoinen ihmeellinen asia, muistelen nuorena , kun muutamat tutut lintukasvattajat rakensivat itse semmoiset häkit, missä häkin edessä pohjaa pitkin oli vedettävä paperirulla häkin taakse ja rulla pyöri muutamalla kammen pyörähdyksellä. Muutamassa sekunnissa häkit olivat niin siistejä, että minkäänlaisia ulostemerkkejä, eikä siemenkuoria ollut nähtävissä. Kävi vain ilmi, että näissä kasvattamoissa syntyi erittäin paljon ns. runnereitä ja höyhennyppijäyksilöitä. Kyllä yksi syy oli varmasti se, että se oli vitamiininpuutosta, ehkä juuri tämä B12 vitamiini.
Kun uros on onnistunut ja naaras hyväksynyt pesäkolon, eli kaikki naaran syöttämisyritykset ovat tehneet tehtävänsä, avioliitto on syntynyt. Tämä on erilaista kuin peippolinnuilla, missä parittelu on onnistumisen merkki. Undulaateilla parittelu ei vielä merkitse mitään. 
Tässä vaiheessa haluan huomauttaa, että kirjoittajat kuvailevat aina koko linnun kasvatusprosessin ns. onnistuneesti ja syntyy kuva, että kaikki rullaa niin kun me toivomme. Usein näin kyllä käykin, mutta erittäin paljon voi mennä pieleen ja haluan nyt antaa muutamia vinkkejä, kuinka on toimittava, jos asia ei menekään niin kun pitäisi.
Ensin on sanottava, että undulaatin kasvatus ei ole niin helppoa kun ihmiset usein ajattelevat, onhan se vain semmoinen jokapäiväinen lintu. Kun esimerkiksi kasvatetaan undulaatin sukulaislintuja, huomaa, että undulaatin kohdalla on tapahtunut jo paljon muutoksia, eikä aina parempaan päin.

1.Jos munien määrä on pieni,
vain 2-3 munaa, silloin on laitettava kipsinen keinomuna joukkoon( väh.2 kpl.) Undulaatit voivat munia todella isoja sarjoja. Voi olla 6-8 munaa, 4-5 kpl on normaalia ja kasvatus onnistuu. Kipsimunat kts.: Kanarialinnun sivut. Nämä kipsimunat toimivat lämpöpatterina. Undulaatin poikasilla ei ole juurikaan omaa lämmönsäätelykykyä, varsinkin kun ne ovat vielä alastomia. Naaraslintu joutuu hetkeksi poistumaan pesästä ja heti alkavat poikaset kangistumaan. Lämpötilaa ei oikein voida nostaa yli 24 asteen, koska se kuivattaa taas liikaa. Undulaatit eivät oikein pysty säätelemään kosteutta veden avulla niin kun meidän peipot, eivät ne luonnossa sitä kykyä tarvitse. Luonnossa undulaatti lentää pitkiä matkoja vesipisteeseen ja juo siellä oikeastaan vain kerran päivässä kunnolla. Lisääntymisaikana se ei juo oikeastaan ollenkaan, kun se saa nesteitä viherruoan kautta jo tarpeeksi.

2.Jos munamäärä
on ylisuuri, ei auta mikään muu ,kun poistaa ne viimeiset munat tai sijoittaa ne sijaispariskunnan pesään kuten kasvattajat usein tekevät. Juuri munitut munat ovat vielä täysin puhtaat , puhtaammat kuin vähän vanhemmat. Kasvattajat merkkaavat joka päivä munat numeroilla. Mutta en tiedä, onko vielä nykypäivänä myrkyttömiä kyniä olemassa. Ennen käytettiin pehmeää B6 lyijykynää. Usein kyllä munat rikkoutuvat. Ihminen ei usein raski poistaa ylimääräisiä munia, mutta naaraslintu tuskaantuu nopeasti ylisuuren poikueen kasvattamisessa ja tulee neuroottiseksi. Tässä asiassa meidän on syytä käyttää kylmää harkintakykyä. Varsinkin kun naaras on nuori, kokematon eli ensikertalainen ,alle 2 vuotias, ei meillä ole muita vaihtoehtoja, koska vahinko on jo tulossa, poikaset maksavat sen omalla hengellään.

3. Alussa uroslintua ei päästetä pesään hautomisessa avustamaan, mutta jo muutaman päivän päästä se hyväksytään. Uroksen tehtävä on vartioiminen pesän ulkopuolella. Jos uros osallistuu hautomiseen, ei ole vielä mitään vaaraa, mutta se on varoon varoitusmerkki ,että kuoriutumisaikana voi tapahtua jotakin.itusmerkki ,että kuoriutumisaikana voi tapahtua jotakin.

4. Jos uros kiivaasti yrittää paritella aina, kun hautova naaras poistuu pesästä, meillä on siinä toinen varoitusmerkki. Syy on se, että se on yliaktiivinen, usein se on popsinut liian voimallista naaraille tarkoitettua ruokaa.

5. Undulaatit
ovat yleensä erinomaisia vanhempia, mutta voi käydä niin, että löytyy pesästä ulosheitetty kuollut poikanen häkin pohjalta. Syy on usein uroslintu.
-- se pitää poikasta häiritsevänä omassa hautomishuumassaan. katso: varoitusmerkki nro.3.
-- se pitää poikasen kilpailijana, kun naaras kiinnittää kaiken huomionsa poikaseen eikä enää häneen.    Mustasukkaisena se poistaa tämän häiriötekijän. katso: varoitusmerkki nro. 4
-- Uroslinnun poikas-syöttövietti ei oikein ole vielä lähtenyt liikkeelle. Tämä viivästyminen tapahtuu sitten joka kertaa, kun sille tulee poikasia. Se on synnynnäistä. Tämä on saatu selville, kun pesään on sijoitettu toinen jo vaikka 5 päivää vanha poikanen toisesta pesästä. Tämä vanhempi poikanen pystyy jo laukaisemaan ruokkimisrefleksin huutamalla voimakkaasti ruokaa, ja uros lähes aina alistuu siihen ylivoimaiseen ärsykkeeseen ja ruokkii tuota huutavaa poikasta ja myös niitä nuorempia mallikelpoisesti. Kun ei ole tätä konstia käytössä, on vain poistettava uros häkistä muutamaksi päiväksi ja sen jälkeen voidaan startata uusi yritys, joskus se onnistuu joskus ei. On taas muistettava, että tämä taipumus on osittain perinnöllinen, eli myös poikasilla voi ilmaantua myöhemmin sama asia. Tämän tyyppiset yksilöt on syytä ottaa pois kokonaan kasvatusohjelmasta.

6. Hyökkäyksiä,
kun poikaset ovat lähteneet pesästä. Tämä johtuu nyt aivan toisesta syystä. Lähes aina syypää on naaras. Vahingoittuneet poikaset parannetaan kyllä erinomaisesti, mutta usein se kärjistyy semmoiseksi ketjureaktioksi, jonka yhteydessä syntyy sitten pahaa vahinkoa, mikäli ihminen ei siihen puutu. Ihminen on saanut tämän luonnottoman reaktion aikaan. Luonnossa nuoret linnut lentävät pesästä maahan. Ne eivät pysty alussa lentämään ja pyrähtelemään oksilla kuin peippolinnut. Uros seuraa poikuetta ja vartioi ja ruokkii. Sen on todella vartioitava, koska päävihollinen on Australian luonnossa erilaiset käärmeet, joita poikaset pääsevät pakoon vain juoksemalla lujaa pois, oksille lentäminen ei paljon auta. Ne käyttäytyvät vähän samalla tavalla kun meidän kotoiset mustarastaan poikaset. Tätä ei häkissä huomaa, koska tilaa on liian vähän. Naaraslintu aloittaa seuraavan pesueen hankkimisen heti kun poikaset ovat lähteneet. Parhaat naaraat toimivat juuri näin, koska Australiassa lisääntymiskausi voi äkkiä olla ohi. 
Nyt kostautuu myös se, että pesäpönttö on sijoitettu liian alas ja että poikaset häärivät sen lähellä ja pyrkivät vielä lämpöiseen tuttuun pesään takaisin. Naaras usein istuu pesäaukossa ja varoittaa ja uhkaa nokka koholla. Tämä on merkki siitä, että ihmisen on heti puututtava tulevaan katastrofiin. Kun uhkaava naaraslintu tökkii poikasta pois orrelta, on tapahtumaketju jo alkanut. Kun uhkailu ei auta, poikasilla ei muuten ole edes tälle emolinnulta tulevalle viestille vastaanottokykyä. Uroslintua poikaset kyllä ymmärtävät. Lopussa naaraslintu stressaantuu niin paljon, että se hyökkää poikasen kimppuun. Uros on tällöin aivan ihmeissään, mutta kun tulee ensimmäinen verijälki, uroksen naaraansuojeluvietti käynnistyy ja se tappaa tämän vihollisen tunkeilijan. Vaarallisin hetki on silloin, kun naaras kantaa jo tulevia munia. Sen voi muuten nähdä alavatsasta, kun on vain vähän koulutettu silmä. 
Mikä sitten avuksi? Kerran minä panin toisen pesäpöntön pesään , vaihdoin poikaset sinne, uros kävi ruokkimassa ja tilanne rauhoittui, mutta en oikein halua antaa tätä vinkiksi, koska se on silti vaarallinen konsti. Jos poikaset ovat jo olleet jo pesän ulkopuolella 2-3 päivää, silloin ei ole enää mitään hätää, kun vain uros ja poikaset siirretään eri häkkeihin niin kaikki on kunnossa. Naaras kyllä saattaa jättää pesänteon sikseen, mutta se on tässä vaiheessa pienempi vahinko. Joskus jopa poikasten siirto toiseen häkkiin, missä on aivan uusi uros, onnistuu, koska ruoanpyynti ärsyke on linnuilla voimakkain ärsyke mitä on olemassa. Tilanne muuten mutkistuu, jos vain osa poikasista on pesän ulkopuolella ja nuoremmat ovat vielä pesässä.

7. Muniminen
tapahtuu yhden munan päivärytmissä ja naaraslintu aloittaa sitten hautomisen heti toisen päivän jälkeen. Eli poikaset kuoriutuvat myös tässä rytmissä 17-18 päivän päästä. Tämä on nyt aivan erilainen systeemi kuin esim. kanariahempoilla. Undulaatit kyllä kasvattavat tunnollisesti eri-ikäisiä poikasia. Se kuuluu niiden viettiin, että on vanhempia ja voimakkaampia sekä nuorempia ja heikompia poikasia samassa pesässä. Nyt on sitten kaksi vaihtoehtoa olemassa. Munat joko otetaan pois ja korvataan keinomunilla (kts.: kanarialintu sivu) tai sitten siihen ei puututa mitenkään ja toivotaan vain parasta. Mutta kun on ylisuuri poikue tulossa, naaraslinnun stressaantuminen ja nuorimpien poikasten kuoleminen on sitten mahdollista. Nyt on muistettava, että poikaset lähtevät pesästä myös samassa rytmissä, siitä saattaa myös tulla pieniä ongelmia.

8. Ihmisen
on kontrolloitava päivittäin pesäpönttöä ja poikasia. Jokapäiväinen pöntön puhdistus kuuluu asiaan, koska pöntössä ei ole samoja "rohtoja" jne., mitä naaraslintu luonnossa pesään kantaisi. Tässä asiassa ihminen joutuu siis auttamaan. Ulosteet on poistettava ja uudet sahajauhot on vaihdettava, nyt sitä saa olla vähän enemmänkin. Poikaset on tarkistettava, ettei jalkoihin ole takertunut liian tiukasti kuivaa ulostetta. Näin tapahtuu, kun kosteus ei ole optimaalinen. Silloin on otettava poikanen käteen ja sen hontelot jalat on pistettävä lämpöiseen vesiastiaan, missä ulostepaakut liukenevat nopeasti. Muista, että poikasilla ei ole lämmönsäätelykykyä. On katsottava myös poikasten ylänokan sisäpuolelle. Onko sinne päässyt ruokaa kuivamaan. Linnunmaitovaiheessa tätä ei pääse tapahtumaan. Jos ylänokan sisälle on ruoka kuivunut, on tämä poikanen tuomittu kuolemaan. Tämmöinen lintu on pelastettava niin, että kastellaan vesiväripensseli lämpöiseen veteen ja kastellaan sen ylänokka vetämällä kasteltu pensseli sen suun kautta. Sitten voimme irrottaa ruoan pensselin terävällä päällä varovaisesti. Kuulostaa vaikealta, mutta se todella onnistuu lähes aina, mikäli ruoka ei ole vielä kasvanut nokkaan kiinni. On toimittava varovaisesti, ettei tule mitään vahinkoa, ettei syntyisi verta vuotavaa haavaa. Sitten kastellaan pensseli jodiin tai Betadineen. Tämä vesiväripensseli on jokaisen linnunkasvattajan tunnus-instrumentti, niin monissa tilanteissa sitä voidaan käyttää, vaikkapa lääkkeiden antamiseen, mikä on muuten undulaateilla todella vaikea tehtävä.

9. Ilmanhotkija 
Alkuvaiheessa käy suhteellisen usein niin, varsinkin jos poikanen on vähän aliravittu, tai poikasia on liikaa, että poikanen hotkii ruoan sekaan ilmakuplia. Nämä ilmapussit ovat sitten nähtävissä. Jos ei tehdä mitään, poikanen saa koko ajan liian vähän ruokaa ja kilpailussa se jää jälkeen. Myös ruokatorvi ärsyyntyy niin, että tulehdusvaara on todella suuri ja se taas vaikuttaa myös muihin poikasiin. Mikäli tämmöinen ilmanhotkija ei ole siirrettävissä pois kasvatuslintujen pesästä, ihminen ei voi mitään muuta, kun manuaalisesti poistaa nuo kuplat, jotka toimivat kun tulppana. Poikanen otetaan käteen, vaikka se on vasta 3-5 päivää vanha ja pensseli pannaan sen suuhun poikittain ja sen pää on sijoitettava pystysuoraan ylöspäin etusormen ja peukalon väliin ja sitten on puristettava ilmakuplaa ylöspäin. Se ei ole vaikeaa, mutta se on toistettava vähintään. 4x päivässä. Jos pää ei ole täysin pystyssä, puristetaan vain nestettä nenäsieraimen kanaviin. Kun poikanen kasvaa, sen kyky syödä kunnolla kehittyy. Ennen ja vielä tänäkin päivänä kavattajat syyttävät emolintuja tästä ja poistavat sen kasvatusohjelmasta. 
Nykyisin tiedetään, että se on poikasen alikehittyminen, eikä sillä ole mitään tekemistä emolinnun kanssa. Jos nimittäin sijoitetaan tämmöinen poikanen toiseen pesään, missä on kunnolla ruokkiva naaras, ongelma ei poistu kuitenkaan

10.Ripuli 
Syy ripuliin on väärät ruoat, tautitartunta tai emolintujen vilustuminen. Ainoa konsti on kamomilla teen juottaminen ja poikaset on pestävä ihonlämpöisessä vedessä aamuin illoin ja lämpötilan on oltava lähes 30 astetta. Tätä on lähes mahdotonta toteuttaa usein, mutta lämpölamppu on nyt tarpeen. On katsottava, että poikaset eivät pääse kuivumaan liian ripulin takia. Sahajauhot menevät usein rutikuivaksi lämpölampun alla, eli vaihdetaan usein uudet ,vähän kostutetut sahajauhot. Vanha konsti sumuttaminen on osoittautunut hyvin vaaralliseksi, koska se aiheuttaa ns. haihtumiskylmyyden.

http://www.budgies.org/info/breeding/hatching.html

nro 1.jpg (280881 tavu(a))

nro 2.jpg (67945 tavu(a))

nro3.jpg (321598 tavu(a))

nro 4.jpg (351797 tavu(a))

Kuvat ja linnut: Minna Kukkamäki
Muniminen
Yleensä undulaatit munivat 10 päivän sisällä noin 5-6 munaa, mutta munia voi olla vähemmän tai enemmänkin. Toisen munan jälkeen naaras aloittaa jo hautomisurakkansa. Uroslintu yleensä vartioi pesän edessä ja ruokkii naarasta jopa pesäaukolta päin. Naarat lähtevät pesästä vain ulostaakseen. Yleensä naarat eivät edes syö. Tämä on sitten meidän oma mittari, onko tehty kaikki kunnolla.
Jos nimittäin naaraalla on vielä ravitsemustilan vajausta, se koettaa hautomisaikana vielä etsiä siltä puutuvan ravinnon. Silloin usein uros avustaa hautomisessa.
Undulaatit ovat niin tottuneet ihmiseen, että päivittäiset pesäkontrollit sallitaan , mutta kontrollointi on mieluummin suoritettava silloin, kun naaras on juuri lähtenyt pesästä.

Kuoriutuminen

Kuoriutuminen tapahtuu noin 18 vuorokauden kuluttua, joskus vähän aikaisemmin ja joskus vähän myöhemmin mutta samassa rytmissä kun on munittu. Erikoista on se, että undulaatin poikaset ääntelevät munien sisällä ja naaraslintu avustaa pienokaista kuoriutumisprosessissa
Tässä vaiheessa on nyt kerrottava, että hedelmöitymättä olevat munat ja munissa kuolleet poikaset ovat valitettavasti hyvin yleisiä.
Sääntö on:  Mikäli munissa on kehityksen alku, emolinnut ovat hedelmöittymiskykyisiä, syytä tähän epäonnistumiseen on etsittävä lintujen kunnosta ja ravitsemustilasta.


Kuva Hans Jürgen Lenk

Mikäli munat ovat täysin kirkkaat, eikä minkäänlaisia verisuonia ole näkyvissä, munat oli hedelmöittymättömiä. Syytä siihen on ensisijaisesti etsittävä siitä, että emolinnut eivät ole olleet vielä oikeassa vireysasteessa, eli sukuelimet eivät ole vielä kehittyneet kunnolla. Kokenut kasvattaja pystyy tarkistamaan uroksen sukuelimien valmiuskunnon . Se näkyy vatsan pohjassa pienenä kohoumana.
Lepoaikana uroksen rintalastan takana on kloakkiin saakka pieni sisäänpäin kaartuva painauma, mutta kun lisääntymiskyky on saavutettu, on tämän painauman takaosassa pieni kohouma, mutta tämän havaitsemiseen tarvitaan jo pitkää kokemusta, naaraslinnuilla ei ole ulkopuolisia merkkejä.

On olemassa myös fyysinen syy , jos molemmat linnut ovat "buff" tyyppiä, kloakit ovat tiheän höyhenistön peitossa ja yhteyttä ole voinut tapahtua. Tuossa tapauksessa kasvattajat ottavat pienet sakset esille ja paljastavat vähän paikkoja
. Valitettavasti on sanottava, että yli 20% lemmikkiluokan linnuista on täysin steriilejä, riippuen tietysti sisäsiitosasteesta. Luku on valitettavasti todellisuudessa usein jopa vielä korkeampi. Tästä syystä on otettava aina selville, mistä linnut ovat peräisin, koska ns. massakasvattajien linnuissa voi steriliteetti olla myös lääkkeiden aikaansaama.
Poikasruokinta
Alussa naaraslintu hoitaa poikasten ruokkimiset. Naaraslintu pystyy antamaan pienemmille omaa linnunmaitoa ja vanhemmille jo toisenlaista ruokaa. Asia on herättänyt tiedemiesten keskuudessa monia keskusteluja. Tämä on muuten silmällä nähtävissä, kun katsotaan hyvin ruokittuja poikasia, niin eri-ikäisten poikasten läpikuultava " ruokapussi " on täytetty eri aineella.
Poikasruokinnassa voisin yhden vinkin antaa. Kasvattajat antavat aina aamuisin viher- ja idätettyä ruokaa, ei enää päivällä. Niin hyvää kun viherruoka onkin, se on sittenkin liian kevyttä. Jos annetaan iltapäivällä tai illaksi viherruokaa (kuten on tapa ennen kasvatuskauden alkua) naarat antavat myös tämän liian kevyen seoksen poikasille yöksi ja poikaset joutuvat sinnittelemään yön ylitse vähän liian kevyellä ruoalla seuraavaan ruokintaan asti.
Nyt on sitten korostettava, että pesä on vähintään joka toinen päivä puhdistettava. Eli pikkulinnut pois pöydälle, pesäpöntön imuroiminen ja vähän sahajauhoa lisää. Tartuntavaara likaisessa pesässä on erittäin suuri ja undulaateilla ei ole suurta vastustuskykyä tässä elämänvaiheessa.

Jos nyt sattuu niin, että naaraslintu ei oikein ruoki ensiksi kuoriutuneita poikasia kunnolla, koska poikasten viestintä eli ruoanpyyntöäänet ovat vielä liian hiljaiset, joutuu ihminen vähän avittamaan, se ongelma menee kyllä ohitse.
Kaupasta on saatavissa pieni purkki 4 tai 6 viljan vauvanruokaa, huom. ei perunaa Teelusikallinen alustalle ja 1 tippa kalanmaksaöljyä ja nyt otetaan pieni lääkeruisku, kärki pois ja koetetaan vetää velli ruiskuun. Otetaan poikanen käteen ja laitetaan se selälleen ja annetaan ruoka nokasta sisään. Se onnistuu yllättävän hyvin ja kuvusta näkee tuloksen. Poikasten nielemisrefleksi on kyllä yleensä hyvin kehittynyt. Pääasia on, että lintu makaa selällään, koska se ei pysty muuten nielemään. Joskus on laitettu ruiskun päähän pieni kumiletku ja ruoka laitetaan suoraan kupuun saakka, mutta se on jo paljon vaikeampaa ja se on ainoa keino, jos poikanen on jo erittäin heikossa kunnossa.

Jos emolintu alussa ei oikein kunnolla ruoki poikasia, hyvä konsti on laittaa pesään jo vanhempi poikanen, joka kyllä huutaa ruokaa, näin emon refleksi laukeaa. Refleksin hidastumisesta tässä vain on kysymys. Sopiva vauvanruokapurkki on syytä olla aina jääkaapissa, kaiken varalta.
Seuraava etappi on saavutettu kun 12 päivän jälkeen silmät alkavat aueta. Linnun kasvun nopeus on aivan uskomatonta. Myös höyhenkasvu tapahtuu niin nopeasti, että muutos näkyy joka päivä. Lintujen värien voimakkuuteen ei voida pigmenttitarjonnalla vaikuttaa, kuten peippojen kohdalla.

Pesästä lähdön aikaa ei voi sanoa kellon tarkkuudella, kuten esim. peippolinnuilla. . Poikaset saattavat jo 24.päivänä kuoriutumisesta lähteä vajaahöyhenisinä pesäkolosta ja saattavat viisastuneina vielä mennä takaisin muutamaksi päiväksi.
Tässä vaiheessa on kiinnitettävä huomiota siihen, että ei tapahdu mitään lämpötilan pudotuksia tai vaikkapa vetoa. Nuoret linnut kangistuvat todella nopeasti ja kylmettyvät herkästi. Näin tapahtuu Suomen oloissa usein pihahäkki-kasvatuksessa, häkin pohjassa ei saisi olla kylmempää kuin häkin yläosassa.

http://www.birds-online.de/werdegang/werdegang01.htm

http://www.wellensittichzucht.de/ paina: vom Ei

Tässä saksankielisessä kotisivussa on valokuvasarja undulaatin poikasvaiheesta.
Ei saksankielentaitoinen voi klikata kuvasarjan ensimmäisestä päivästä (eli - Tag 1) ja seurata undulaatin kasvua ja kehitystä.
Jos käy niin, että ensimmäinen tai ensimmäiset poikaset ovat jo lähteneet pesäpöntöstä, mutta poikasruokinta ei onnistu urokselta tai naaraalta, meidän ei auta muuta kun auttaa vähän. Nyt on ruokaseos jo vähän toisenlaista. Luontaistuotekaupasta haetaan kaura-, vehnä- ja ruisrouhetta ja liotetaan se veteen, sitten puristetaan vedet pois, otetaan vauvanruokapurkki esille, tästä 5+%+50% sekoitus,, taas tippa kalanmaksuöljyä ja yksi tippa ruokaöljyä , vitamiinitippa ja seos lähes 40 asteiseksi. Sama ruisku taas käyttöön, mutta seos on nyt vaikeampi saada siihen ruiskuun, öljyt auttavat jonkin verran. Seos ei saa olla liian vetistä.
Nyt otetaan lintu käteen, linnuilla ei ole enää samaa ruokarefleksiä kuin pikkulinnuilla. Lintu laitetaan selin kämmenen pohjaan, pidetään peukalolla ja pikkusormella ja koko käsi laitetaan siihen asentoon, että linnun pää on pystyssä, keskisormet pään tukena. Älä koskaan anna väkisin ruokaa, kun linnun pää ei ole pystyssä, muuten sen nenäontelot ja henkitorvi tukkeutuvat. Älä käytä muita sormia ja älä pidä lintua liian kauan kädessä, koska lintu nopeasti ylikuumenee. On kumma asia, että lintu tässä vaiheessa nielee vain, kun sen pää on pystyssä ja ruumis on enemmän etukenossa kuin takakenossa. Selin se tukehtuu heti. Tätä konstia voi käyttää vain hätätilassa.
Pesästä lähtö ja kylpyastian vaarallisuus on vielä muistettava, mutta se ei undulaateilla ole niin vaarallista kuin esimerkiksi peippolintujen kohdalla. Nuori undulaatti on paljon liikkuvaisempi kuin peiponpoikanen. Muistakaamme vielä mikä on nuorelle undulaatille Australian ympäristössä elintärkeää.
Minä olen aina yöksi laittanut ensimmäiset nuoret pesäsetälähteneet poikaset takaisin nukkumaan, eikä ole ollut ongelmia. Muutamat menetykset opettivat, että poikanen voi yön aikana häkin pohjalla kylmettyä tai se voi loukkaantua, kun se yrittää päästä takaisin sisaruksien luo. Parin päivän sisällä, pesään kiipeäminen onnistuu sitten jo paremmin.
Heti 2-3 päivää pesästä lähdön jälkeen nuoret undulaatit nakertelevat jo hirssintähkiä, jotka ovat ensiruoaksi oikein sopivia. Muistetaan vaan laittaa tähkät häkin pohjalle.
Ei saisi heti säikähtää, kun näkee kuinka emolinnut kohtelevat näitä poikasia aika kovakouraisesti. Poikasen on opittava keinolla millä hyvänsä, että pitää syödä kunnolla ja siihen tarvitaan joskus kovemmat otteet, kuten esimerkiksi oksalta pökkääminen. Undulaatit ovat aivan erinomaisia vanhempia, eikä suuria ongelmia poikaskasvatuksessa yleensä synny, kuten monien muiden lintujen kohdalla.
Kuuden viikon jälkeen poikaset ovat täysikäisiä ja voisivat pahimmassa tapauksessa jo tulla toimeen omillaan ja ruoanpyynnöt ovat jääneet nyt pois. Se on ensimmäinen hetki, kun poikanen voisi tutustua muihin undulaatteihin, mutta niin kauan kun se vielä huutaa ruokaa, on liian vaarallista laittaa sitä toiseen häkkiin muiden lintujen joukkoon. Ruoanpyyntiärsyke voi aiheuttaa sekaannusta muissa linnuissa.
Tasan kuukauden päästä kuoriutumisesta lintu osaa lentää.
Aikuistuminen
3-4 kuukauden päästä alkaa poikassulkasato. Tämä on linnuilla tärkein aikuistumiskynnys. Sulkasato on hyvin perusteellinen. Lintu tarvitsee nyt erikoisruokaa, samaa kuin aikuiset. On vielä korostettava, että poikassulkasadon pituus on usein kiinni hallitsevasta lämpötilasta.  

Meidän pihahäkissä aikuistuvat poikaset joutuvat usein liian pitkään sulkasatoprosessiin, jos sääolosuhteet ovat huonot. Viimeistään sulkasadon jälkeen on erikoisväreissä sukupuolet nähtävissä, koska nokan nahan väri muuttuu lopullisesti.
Tämän jälkeen lintu on valmis myytäväksi tai annettavaksi toiseen ympäristöön. Eläinkappaan tuodut  linnut ovat usein vielä liian nuoria.

Loppusanat
 
On muistettava, että undulaatti on parvilintu, joka parvessa oppii paljon asioita. Linnun ei tarvitse synnynnäisenä viettinä saada kaikkia asioita, koska se oppii parvessa kaiken tarvittavan. Kumminkin suvunjatkamisasiat ovat synnynnäisiä, eli se on sangen toisenlaista kuin esimerkiksi kanarialinnuilla, mutta sukupuolirooliasiat ovat opittavia asioita ja näissä on usein ongelmia huonosti leimatuissa linnuissa.
Kuva: Minna Kukkamäki, Sauvo