|
Sulkasato
Sulkasato on undulaateille erittäin rankka prosessi. Onnistunut
sulkasato on aivan ratkaiseva askel heti sen jälkeen tulevan
lisääntymiskauden onnistumiseen. Tässä asiassa undulaatti poikkeaa
täysin, esimerkiksi peippolintujen tavoista. Mikäli sulkasato ei
täydellisesti onnistu, lintu ei pääsekään ns. pesimisviretilaan, se
jopa ei laukea ollenkaan. Normaalisti linnun sulkasatoaika on kesällä,
noin kesäkuun lopussa tai heinäkuun alussa. Myös undulaatit ovat
sulkasadon aikana lähes steriilit. Uroksien spermatuotanto on alentunut
ja vaara, että epämuodostuneita poikasia syntyy, on suurempi, jos
uroksen sulkasato on vielä kesken.
Monet kasvattajat eivät usko siihen, mutta tässä ote eläinlääketieteellisestä
tutkimuksesta, englanniksi ja saksaksi
In the second part of the main investigation it was demonstrated, that
malformation of the head-region dominate among morphological aberrant
spermatozoa of this species. Both trials confirmed for the first time
for pet- birds that moult reduces semen production significantly.
Following a short increase, sperm production ceased during moulting.
Additionally a significantly higher number of malformed spermatozoon’s
were found.
Für Wellensittiche wurde in den beiden Versuchen erstmalig
nachgewiesen, dass die Mauser einen deutlich negativen Effekt auf die
Spermaproduktion hat. Nach einem kurzen, aber deutlichen Anstieg zu
Mauserbeginn erlosch die Spermienabgabe während der Mauserphase.
Ebenfalls konnte in dieser Zeit eine Zunahme der Spermienmissbildungen
festgestellt werden.
Sulkasadon
aikainen ruokinta
Totuus on, että normaali undulaattien siemenruoka on itse asiassa
vain kuivakauden hengissä pysymisruokaa. Se ei sisällä kaikkia niitä
aineita, mitä lintu tarvitsee uusien höyhenien muodostamiseen tai sen
jälkeen tapahtuvaan munien tuottamiseen tai hedelmöittämiseen. Lintu
tarvitsee nyt kaiken mahdollisen siemenseoksen vaihtelun, ettei synny
mitään puutosta.
Lintu on nyt hedelmöitymiskyvytön ja usein vielä lähes
lentokyvytön. A ja O on nyt valkuaispitoinen ruoka, niin että kaikki
kehittyy normaalisti. Pelkkä hirssipohjainen ruoka saa nyt jäädä
pois ja me tarjoamme sille kanarialinnuille tarkoitettua siemenseosta ja
myös isoille papukaijoille tarkoitettua ruokaa. Viimeistään silloin
kun ensimmäiset höyhenet irtoavat, on aloitettava varovaisesti tämän
erikoisruoan tarjonta.
Nyt voidaan tarjota myös auringonkukan siemeniä, vaikka ne ovat liian
rasvaisia, se ei tässä vaiheessa haittaa. Eläinkunnasta peräisin
oleva valkuaisaine ei ole ratkaisevaa, mutta se on vain niin paljon tehokkaampaa,
että meidän on syytä tarjota linnulle keitetyn kanamunan keltuaista
sekoitettuna korppujauhoon(50%+50%). Tämä seos säilyy jääkaapissa
hyvin ja se kuivuu nopeasti, kuivuminen ei haittaa. Otetaan sopiva
annos, siihen sekoitetaan muutama tippa kalanmaksaöljyä ja valmista
on. Nyt vain heti varoitus, että kalanmaksaöljy ei tehoa valossa
kauan, eikä säily kun muutaman tunnin lämpötilasta riippuen,
normaalissa huoneenlämmössä noin 4 tuntia, sitten se on poistettava.
Ennen annettiin myös maitoon kastettua
valkoista leipää, mutta sitä ei enää suositella. Luonnonmukainen
kevyt rahka, mikäli valmistukseen ei ole käytetty maitopulveria on
myös erinomainen muna-korppujauheseoksen sekoitusaine. Tähän seokseen
sekoitetaan vielä muutama tippa monivitamiinia. Kaikki eläimille
tarkoitetut monivitamiini - ja kivennäisainepillerit kelpaavat hyvin
tähän tarkoitukseen. Myös ihmisille tai eläimille tarkoitetut
kalkkivalmisteet ovat sopivia. Näissä kalkki- ja mineraaliaine
annostuksissa on käytettävä malttia, koska undulaatti on suhteellisen
pieni eläin. Suurta vahinkoa ei synny, yliannostus on vain turhaa ja
voi sitten aiheuttaa ruoansulatusongelmia.
Kananmunan keltuainen on erittäin rikkipitoista ja rikki on höyhenien
perusrakennusaine. Viherruoka ei ole vahingoksi, mutta sitä tarvitsemme
vasta myöhemmin sulkasadon jälkeen. Monipuolisen grit- rouheen
tarjoaminen on myös itsestään selvä asia. Sulkasato on normaalisti
ohitse jo 3-4 viikon jälkeen, toisinaan se on täysin ohitse jo 3
viikon sisällä, joskus sen loppuminen on huonosti nähtävissä.
Sulkasadon alkaminen on huomattavissa, kun höyheniä lentelee joka
paikkaan.
On vielä erikseen korostettava, että
onnistunut sulkasato on perusedellytys, että pesimisvireys lähtee
liikkeelle kunnolla. Jos nimittäin sulkasato prosessi jää vajaaksi,
naaraslinnuilla voi tapahtua myöhemmin munimisessa paha vahinko, jonka
lintu maksaa yleensä omalla hengellään. Jos lintu kärsii jostakin
puutoksesta, munan kehitys vaikeutuu ja tuloksena voi olla, että lintu
ei pysty munimaan. Silloin se lähes aina tuskallisesti kuolee tai muna
ei kehity kunnolla ja se jää munimiskanavassa " jumiin".
Lintu yrittää päästä munasta eroon ja lopussa työntyy koko kloakki
- kanava ulos ja lintu menehtyy syntyneeseen kuolioon.
Jos lintu on ensikertalainen, on sitä tarkkailtava hyvin huolellisesti.,
Munan tulo on vatsanpohjassa nähtävissä pullistumisena, mutta jos
munan tulo jää kesken, alueen höyhenet pöyhistyvät ja siinä
vaiheessa ei ole mitään muuta keinoa kun eläinlääkärille heti.
Myös kloaakin esiin työntymisen eläinlääkäri pystyy vielä joskus
pelastamaan. Eläinlääkäri poistaa kanavassa olevan kuivuneen munan
ja tavallaan työntää koko kloaakin takaisin ja estää vielä sen,
että se luiskahtaa uudestaan ulos.
Ennen oltiin siitä mieltä, että se olisi jonkinlainen
perinnöllinen heikkous ja koko lintukanta suljettiin pois
poikastuotannosta. Nykyisin tiedetään, että taipumus on vain 10%
perinnöllistä ja lähes 90% :lla syy on vajaaksi jäänyt
sulkasatoprosessi. Toinen syy voi olla myös, että lintu on aivan liian
nuori, eli alle 1.5 vuotta.
Lisääntymisvireys
Ongelma on se, että undulaatit ovat jo alkuperäisestä australialaisesta
sade- ja kuivakausirytmistä vieraantuneita ja ne noudattavat meidän
eurooppalaista talvi- ja kesärytmiä.
On lintuja, joiden lisääntymisvireys lähtee liikkeelle loppukesällä
ja on myös lintukantoja jotka reagoivat meidän kevätauringon mukaan.
Tämä asia on kysyttävä kasvattajalta, koska koko lintukanta
noudattelee samaa määrättyä rytmiä.
Normaalisti lisääntymisrytmi lähtee liikkeelle suurin pirtein
meidän kesälomien jälkeen, eli elokuun lopussa /syyskuun alussa.
Mikäli me emme tiedä varmasti ajankohtaa, on vain seurattava lintuja
hyvin tarkasti, ja voi kestää lähes 2 vuotta, ennen kuin linnut
saavat oman rytminsä tasoitettua. Kyllä se lopulta onnistuu. Luonnossa
kirjoittamaton laki on, että kaiken päämääränä on oman lajin
suvun jatkaminen.
Rytmin aikaansaaminen on oikeastaan australialaisen luonnonrytmin
matkimista. On matkittava huonekosteutta ja ravinnon muutosta. Kun siis
ensimmäiset merkit ovat ilmaantuneet, että linnut ovat erityisen
aktiivisia ja toimivat enimmäkseen keskenään ja ihminen tuntee
itsensä vain häiriköksi, silloin lisääntymisvireyskehitys alkaa.
Nämä lintujen käyttäytymismuutokset ovat niin selkeitä, että
kokematon tai ensikertalainenkin huomaa muutokset Silloin on
pantava linnut eri häkkiin, mutta niiden on oltava kuuloetäisyydellä,
että ääni- viestintäyhteys säilyy. Toki uroksien välinen kilpailu
kiihdyttää myös naaraiden valmiutta, mutta hetkellinen ero on
kaikista tehokkain.
Lämpötila
ja huonekosteus
Undulaatit ovat jo karaistuneet ja tässä asiassa ei useinkaan
tapahdu ongelmia. Ihanteellinen lämpötila on alle 24 astetta ja
huonekosteus noin 65%. Tämä tarkoittaa nyt sitä, että koko huoneen
on oltava niin kuuma ja kosteuden niin korkea. oikeastaan se on vain
tämä pesäpöntön ympärillä hallitseva ilmatila, mihin voidaan
vaikutta monilla tavoilla.
Ruokintamuutos
Ruokintaa on nyt muutettava, annetaan päivästä toiseen aina vain enemmän
idätettyä siemenseosta, varovaisesti annosta lisätään niin paljon,
että 3-4 päivän päästä ruokatarjonta on 50% kuivamuonaa (eli ed.
mainittu sulkasadon erikoisruoka) ja 50% idätettyä siemenmuonaa.
Lisäksi on tarjottava, alussa todella varovaisesti, pieniä annoksia
kanarialintujen munankeltuaispohjaista ns. voimaruokaa eli
proteiinipitoista ruokaa. Myös viherruoka tarjontaa on lisättävä
koko ajan. Luonnosta linnut saavat eläinproteiinia syömällä
hämähäkkejä, joita on yllin kyllin saatavissa. Lintu säätelee itse
proteiinin tarvetta. Paras konsti on , että annetaan ensin aamulla sopiva annos
idätettyä seosta ja kun se on syöty, annetaan vähän voimaruokaa ja
kuivaa siemenseosta päivällä nälän poistamiseksi. Iltapäivällä
annetaan vain viherruokaa. Viherruoka voisi olla samaa kun
kanarialinnuilla. (ohjeet kts.: viherruoka kotisivulla) Mutta
suolaheinä on myrkyllinen undulaateille. http://www.liberherbarum.com/Pn0188.HTM
Näin varmistetaan, että linnut todella syövät ruoan, eivätkä
vain levittele outoa ruokaa ympäri häkkiä.
Oma lyhyt ruokaohje:
Omena, banaani, viinirypäleet, porkkana raastettu tai raakana, salaatti
ja tuorekurkku ja varsinkin voikukan lehdet ja siemenkodat sekä
nakerreltavat pajunoksat. Voikukka ja paju ovat tautien ennaltaehkäisynä
ja jos siihen laitetaan vielä muutama tippa valkosipuliöljyä, ovat
myös punkit saaneet häädön. Lintu kyllä sietää myös tomaattia ja
kiivihedelmää, joihin monet muut peippolinnut kuolisivat.
Paha juttu, että Suomessa ei ole usein idätettävää
siemenseosta kaupasta saatavissa. Maaviljelijöiltä haetut vehnän- ja
kauran siemenet ja myös hirssi ja jopa heinänsiemenet korvaavat
tämän puutteen, mutta pellavan siemenet suuremmassa määrin ovat
osoittautuneet huonoiksi ja niitä on vältettävä. On vain
varmistettava, että jyvät eivät ole kevätkylvöön preparoitua
(peitattua) laatua, koska se sisältää linnuille hyvin vaarallisia myrkkyjä.
Voidaan menetellä niin, että keittiösihdillä huuhdellaan siemenet
hyvin perusteellisesti ja pannaan yöksi veteen likoon. Seuraavana
päivänä seosta vielä huuhdellaan ja levitellään noin 10mm paksuna
kerroksena sopivalle alustalle ja peitetään, että se on pimeässä.
Jo kolmantena päivänä sopiva osa huuhdellaan perusteellisesti ja
laitetaan tehosekoittajaan ja seosta rikotaan vain hyvin vähän. Nyt se
on syötävää ja kestää noin 4-5t.. Syömättä jäänyt seos on
heti poistettava, koska se pilaantuu erittäin nopeasti. Seokseen
voidaan sekoittaa porkkana raastetta ja myös hunajaa. Muutama tippa
kalanmaksaöljyä B- vitamiinin saannin varmistamiseksi on tärkeää.
Jos idätettävät siemenet sisältävät liian paljon homeitiöitä,
niin että idätys on pahanhajuinen, siihen on konsti olemassa.
Idätettävään siemenseokseen laitetaan muutamia musta-retikan
siemeniä (Siemenkaupasta saatavissa) ja seos ei homehdu. Homehtuneesta
seoksesta undulaatit saavat usein ns. kupu-tulehduksen. Luonnon
viljasta, varsinkin kaurasta linnut saavat usein tulehduksen, siihen ei
muu auta kun kamomillatee juomavetenä.
Vitamiinit:
Mikäli ei käytetä kanarialinnuille tarkoitettua
voimaruokaa, on linnuille annettava ylimääräistä vitamiinia
juomaveteen tai ruokaan sekoitettuna. Vitamiinit: A, B1,B2, B6, B12, C,
D3 , E, K1 ovat vain ne tärkeimmät, myös jodin saanti on
varmistettava.
Jos linnut eivät ole samalla vireysasteella voidaan varsinkin
voimaruoalla vähän vauhdittaa kehitystä.
Naaraslinnuilla on hauska taipumus sotkea itsensä todella usein. Se
on nähtävä niin, että naaraslintu oikein koristautuu, sillä on
tarve värittää itsensä varsinkin värillisellä voimaruoalla ja
viherruoalla. Se käyttää myös hajuvettä, kun sille annetaan
esimerkiksi voimakkaan hajuinen sitruunamelissan tai basilikan lehti, se
oikein jauhaa lehden muusiksi ja hieroo sen sitten höyheniinsä niin,
että se on hetken päästä aivan eri värinen. Tästä ei tapahdu
linnuille ainakaan vahinkoa, iloa vain.
Nämä muutokset ovat linnuilla todella radikaaliset, mutta myös
kokematon ihminen pystyy sen havaitsemaan. Uroksien nokannahka muuttuu
oikein kirkkaanväriseksi, sen höyhenet alkavat kiiltää ja sen
silmät alkavat loistaa. Urokset lentävät innokkaasti ympäri häkkiä
, ne nostavat aina välillä otsahöyhenet pystyyn ja harjoittelevat
kosintamenoja oksantyngän tai ruokakupin kanssa.
Käytösmuutokset
Naaraat reagoivat oikein hermostuneesti, ne voivat unohtaa totaalisesti
arkuuden ihmistä kohtaan, ne vastaavat aina uroksen huutoon ja
oleskelevat hermostuneina vain sillä häkin seinustalla, missä sijaitsee
uroksen häkki. Naaras nakertelee jatkuvasti puunoksia ja sen nokan
vahanahka muuttuu ruskean harmaaksi tai oikein tumman ruskeaksi, mutta ei
ole enää niin "kuivuneen" näköinen.
Mikäli olemme epävarmoja, onko oikea hetki saavutettu, ei tule mitään
vahinkoa vaikka laitetaan linnut yhteen vaikkapa testimielessä. Jos
parittelu tapahtuu lähes tunnin sisällä, oikea hetki on saavutettu.
Usein ihmiset eivät halua erottaa lintuja toisistaan, meidän on vain
tiedettävä, että se on luonnotonta ja oikea vireysaste voi jäädä
kokonaan saavuttamatta jos lintuja ei eroteta. Luonnossa linnut elävät
tässä vaiheessa täysin erillään toisistaan. Syy on siinä, että
uroksilla ja naarailla on erilaiset tarpeet ruoan suhteen. Naaras
yrittää haalia itseensä niin paljon kuin mahdollista siltä puuttuvia
vitamiineja ja kivennäisaineita, mitä se tarvitsee raskaaseen
poikaskasvatukseen.
Uroksilla ei ole sen kaltaisia tarpeita, ne syövät vain niin paljon,
mitä kiihtynyt elämänmeno vaatii.
Nämä erilaiset tarpeet voidaan oikeastaan vain kontrolloida ja varmistaa
kun linnut erotetaan toisistaan, ja sitten antaa oikeanlaista ruokaa.
Kummallista on myös se, että undulaateilla esiintyy myös platonista
rakkautta ja homoseksuaalisuutta. Pariskunta voi elää koko elämänsä
ajan kun sisarukset konsanaan, eli lintujen erottaminen on
luonnonmukaista. Luonnossa linnut kerääntyvät isoiksi parviksi ja ne
etsivät monta päivää oikeaa pesimisaluetta, eli ne ovat parvessa mutta
eivät seurustele keskenään. Vasta kun oikea pesimiskolo on löydetty,
alkaa seurustelu. On muistettava vielä , että linnut pesivät lähes
parvissa, eli lähikontaktissa lajikavereihinsa. Tämäntyyppisen sopivan
kolopuu ryhmän löytäminen voi olla aikaa vievää. Onneksi lintu ei ole
pesäkolon suhteen kovinkaan vaativa. Pimeä sen on oltava ja usein linnut
nakertelevat pesäkolonsa vielä syvemmiksi.
Kasvatus
Kun linnut on laitettu yhteen, niille on annettava myös
pesäpönttö. Pönttöjä on saatavissa liikkeistä tai sen voi tehdä
itse. Linnun pönttömalli, missä pohjassa on erillinen pohjalevy,
pesäsyvennys ja reunat kaltevat, on paras malli. Pohjalevy asennetaan
niin, että se on vähän koholla pöntön pohjasta, että ilma kiertää,
Vaikka itse tehty pienillä nauloilla. näin kosteus on paljon tasaisempi.
Pohjaan laitetaan vähän sahajauhetta, sen on oltava hienorakeista
,pehmeää ja vielä vähän kosteaa. Hamsterin kutterilastut ovat aivan
liian teräviä ja liian kuivia. On tapahtunut usein, että munat
vaurioituvat lastujen piikeistä tai kutteri imee munat kuiviksi. Toinen
vahinko voi tapahtua, jos kutterilastut pöllyävät paljon , silloin
pikkulintujen kosteat nenäaukot tukkeutuvat.
Pilkkimiehet ostavat kärpästen toukkia kaupasta, ne on pakattu juuri
sopivan rakeisessa sahajauhossa. Pohjamateriaalin paksuus tarvitsee olla
vain niin paljon, että pohja on juuri ja juuri peitossa. Materiaalia
voidaan myöhemmin siivouksen yhteydessä vähän lisätä. Koko
materiaalin tarkoitus on vain, että munat eivät pääse rullamaan pois
ja kosteus tasaantuu sopivaksi. Siivoamisen kannalta sellaiset
pesäpöntöt ovat sopivia, missä saadaan koko sivu tai taustaseinä
avatuksi. Oven takana on oltava jonkinlainen
poistettava suojakaista, etteivät munat sekä poikaset putoa heti ulos,
kun ovi avataan. Suuri apu on se, että koko pohja on helposti
siivottavissa kostealla rievulla, eikä vesi jää mihinkään
syvennykseen "seisomaan". Näin ymmärrämme, kuinka hyvä on
semmoinen tuplapohjarakenne, mikä voidaan munineen tai poikasineen ottaa
pois siivouksen ajaksi.
Jo ennen kun emolinnut laitetaan yhteen, on naaraslinnun häkistä
kalkkikuori, eli seepiakuori poistettava. En tiedä syytä, mutta se on
todistetusti edesauttanut sitä, että naarailla on ollut
munimisvaikeuksia. Naaraslintujen suuri kalkintarve on nyt tyydytettävä
keitetyillä kananmunan kuorilla tai kaupasta haetetulla mineraalikivellä
ja "grit" rouheella. Hätätilassa käy myös kaupasta saatava
ihmisille tarkoitettu kalkkivalmiste, murskataan se pölyksi ja
sekoitetaan voimaruokaan.
Kun uros on laitettu naaraan häkkiin, alkaa yleensä heti kosinta ja
paritteluyritykset. Uroksen kiihko on oikein silminnähtävää, silmät
alkavat loistaa ja pupilli muuttuu hyvin pieneksi, niin että piilossa
oleva valkoinen iris tulee näkyviin. Se tekee hulluja temppuja, millä se
yrittää tehdä naaraaseen vaikutuksen. Oikea merkki on, kun uros laittaa
jalan naaran selän päälle merkiksi, että varattu on. Mutta jo pian se
kiinnostuu pesäpöntöstä. Uros käyskentelee innostuneesti pesän
lähellä edes takaisin ja yrittää saada naarasta innostumaan. Pesän
sijainti on oltava niin lähelle häkin kattoa, kun vain on mahdollista.
Uroslintu yrittää ajaa naaraslintua ylöspäin, missä pesä sijaitsee.
Se yrittää esimerkiksi astua naaraan hännälle, että se lähtisi
lentoon. Alaspäin ajaminen ei oikein kuulu vakio käytöskaavoihin.
Naaras muuten oleskelee paljon tässä vaiheessa häkin pohjalla ja
etsiskelee kaikenlaista tarpeellista tai vain näyttelee, kuinka se on
tympääntynyt moisesta touhusta. Meno on niin hauskan näköistä, että
on vaikea olla yhdistämättä siihen inhimillisiä piirteitä.
Ongelmatapaukset
Tässä vaiheessa viimeistään ihmiset huomaavat kummallisen asian,
josta tulee usein kysymyksiä. Varsinkin naaraslintu nakertelee ja syö
ulostekokkareita. Tämä ei ole mitään luonnotonta tai paha sairas
tapa, naaraslintu tarvitsee ehdottomasti määrättyjä vitamiineja,
mitä normaaliruoassa ei ole, eli vitamiini B12. Lintu itse tuottaa
vitamiinin omassa ruoansulatuskanavassaan tai suolistobakteerit sen
tuottavat, mutta se tapahtuu sulatuskanavan loppupäässä, missä
imeytyminen elimistöön on jo loppunut. Lintu tavallaan korvaa tämän puutteen
tällä tavalla. Se ei ole luonnossa mitä poikkeava tapa, monet
eläimet hoitavat sen näin. Tämä "coprophagy" kutsuttu
ilmiö on esimerkiksi jäniksellä hyvin yleinen. Varmasti jokainen
metsässä talvisin hiihtelevä ihminen on törmännyt tuohon
ilmiöön.. Eilispäivänä oli hangella komea jäniksen jättämä
pipanakasa ja seuraavana päivänä se oli jo löytänyt tiensä
parempiin suihin. Jälkien perusteella on nähtävissä, että oravat,
myyrät, pyyt, teeret ja varikset olivat heti asialla.
Tämä vitamiini B12 on vielä semmoinen ihmeellinen asia, muistelen
nuorena , kun muutamat tutut lintukasvattajat rakensivat itse semmoiset
häkit, missä häkin edessä pohjaa pitkin oli vedettävä paperirulla
häkin taakse ja rulla pyöri muutamalla kammen pyörähdyksellä.
Muutamassa sekunnissa häkit olivat niin siistejä, että
minkäänlaisia ulostemerkkejä, eikä siemenkuoria ollut nähtävissä.
Kävi vain ilmi, että näissä kasvattamoissa syntyi erittäin paljon
ns. runnereitä ja höyhennyppijäyksilöitä. Kyllä yksi syy oli
varmasti se, että se oli vitamiininpuutosta, ehkä juuri tämä B12
vitamiini.
Kun uros on onnistunut ja naaras hyväksynyt pesäkolon, eli kaikki
naaran syöttämisyritykset ovat tehneet tehtävänsä, avioliitto on
syntynyt. Tämä on erilaista kuin peippolinnuilla, missä parittelu on
onnistumisen merkki. Undulaateilla parittelu ei vielä merkitse
mitään.
Tässä vaiheessa haluan huomauttaa, että kirjoittajat kuvailevat aina
koko linnun kasvatusprosessin ns. onnistuneesti ja syntyy kuva, että
kaikki rullaa niin kun me toivomme. Usein näin kyllä käykin, mutta
erittäin paljon voi mennä pieleen ja haluan nyt antaa muutamia
vinkkejä, kuinka on toimittava, jos asia ei menekään niin kun
pitäisi.
Ensin on sanottava, että undulaatin kasvatus ei ole niin helppoa kun
ihmiset usein ajattelevat, onhan se vain semmoinen jokapäiväinen
lintu. Kun esimerkiksi kasvatetaan undulaatin sukulaislintuja, huomaa,
että undulaatin kohdalla on tapahtunut jo paljon muutoksia, eikä aina
parempaan päin.
1.Jos munien määrä on pieni, vain 2-3 munaa, silloin on
laitettava kipsinen keinomuna joukkoon( väh.2 kpl.) Undulaatit
voivat munia todella isoja sarjoja. Voi olla 6-8 munaa, 4-5 kpl on
normaalia ja kasvatus onnistuu. Kipsimunat kts.: Kanarialinnun
sivut. Nämä kipsimunat toimivat lämpöpatterina. Undulaatin
poikasilla ei ole juurikaan omaa lämmönsäätelykykyä, varsinkin
kun ne ovat vielä alastomia. Naaraslintu joutuu hetkeksi poistumaan
pesästä ja heti alkavat poikaset kangistumaan. Lämpötilaa ei
oikein voida nostaa yli 24 asteen, koska se kuivattaa taas liikaa.
Undulaatit eivät oikein pysty säätelemään kosteutta veden
avulla niin kun meidän peipot, eivät ne luonnossa sitä kykyä
tarvitse. Luonnossa undulaatti lentää pitkiä matkoja
vesipisteeseen ja juo siellä oikeastaan vain kerran päivässä
kunnolla. Lisääntymisaikana se ei juo oikeastaan ollenkaan, kun se
saa nesteitä viherruoan kautta jo tarpeeksi.
2.Jos munamäärä on ylisuuri, ei auta mikään muu ,kun
poistaa ne viimeiset munat tai sijoittaa ne sijaispariskunnan
pesään kuten kasvattajat usein tekevät. Juuri munitut munat ovat
vielä täysin puhtaat , puhtaammat kuin vähän vanhemmat. Kasvattajat
merkkaavat joka päivä munat numeroilla. Mutta en tiedä, onko
vielä nykypäivänä myrkyttömiä kyniä olemassa. Ennen käytettiin
pehmeää B6 lyijykynää. Usein kyllä munat rikkoutuvat. Ihminen
ei usein raski poistaa ylimääräisiä munia, mutta naaraslintu
tuskaantuu nopeasti ylisuuren poikueen kasvattamisessa ja tulee
neuroottiseksi. Tässä asiassa meidän on syytä käyttää
kylmää harkintakykyä. Varsinkin kun naaras on nuori, kokematon
eli ensikertalainen ,alle 2 vuotias, ei meillä ole muita
vaihtoehtoja, koska vahinko on jo tulossa, poikaset maksavat sen
omalla hengellään.
3. Alussa uroslintua ei päästetä pesään hautomisessa
avustamaan, mutta jo muutaman päivän päästä se hyväksytään.
Uroksen tehtävä on vartioiminen pesän ulkopuolella. Jos uros
osallistuu hautomiseen, ei ole vielä mitään vaaraa, mutta se on
varoon varoitusmerkki ,että kuoriutumisaikana voi tapahtua
jotakin.itusmerkki ,että kuoriutumisaikana voi tapahtua jotakin.
4. Jos uros kiivaasti yrittää paritella aina, kun hautova
naaras poistuu pesästä, meillä on siinä toinen varoitusmerkki.
Syy on se, että se on yliaktiivinen, usein se on popsinut liian
voimallista naaraille tarkoitettua ruokaa.
5. Undulaatit ovat yleensä erinomaisia vanhempia, mutta voi
käydä niin, että löytyy pesästä ulosheitetty kuollut poikanen
häkin pohjalta. Syy on usein uroslintu.
-- se pitää poikasta häiritsevänä omassa hautomishuumassaan. katso:
varoitusmerkki nro.3.
-- se pitää poikasen kilpailijana, kun naaras kiinnittää kaiken
huomionsa poikaseen eikä enää häneen. Mustasukkaisena se
poistaa tämän häiriötekijän.
katso: varoitusmerkki nro. 4
-- Uroslinnun poikas-syöttövietti ei oikein ole vielä lähtenyt
liikkeelle. Tämä viivästyminen tapahtuu sitten joka kertaa, kun
sille tulee poikasia. Se on synnynnäistä. Tämä on saatu
selville, kun pesään on sijoitettu toinen jo vaikka 5 päivää
vanha poikanen toisesta pesästä. Tämä vanhempi poikanen pystyy
jo laukaisemaan ruokkimisrefleksin huutamalla voimakkaasti ruokaa,
ja uros lähes aina alistuu siihen ylivoimaiseen ärsykkeeseen ja
ruokkii tuota huutavaa poikasta ja myös niitä nuorempia
mallikelpoisesti. Kun ei ole tätä konstia käytössä, on vain
poistettava uros häkistä muutamaksi päiväksi ja sen jälkeen
voidaan startata uusi yritys, joskus se onnistuu joskus ei. On
taas muistettava, että tämä taipumus on osittain
perinnöllinen, eli myös poikasilla voi ilmaantua myöhemmin sama
asia. Tämän tyyppiset yksilöt on syytä ottaa pois kokonaan
kasvatusohjelmasta.
6. Hyökkäyksiä, kun poikaset ovat lähteneet pesästä. Tämä
johtuu nyt aivan toisesta syystä. Lähes aina syypää on naaras.
Vahingoittuneet poikaset parannetaan kyllä erinomaisesti, mutta
usein se kärjistyy semmoiseksi ketjureaktioksi, jonka yhteydessä
syntyy sitten pahaa vahinkoa, mikäli ihminen ei siihen puutu.
Ihminen on saanut tämän luonnottoman reaktion aikaan. Luonnossa
nuoret linnut lentävät pesästä maahan. Ne eivät pysty alussa
lentämään ja pyrähtelemään oksilla kuin peippolinnut. Uros
seuraa poikuetta ja vartioi ja ruokkii. Sen on todella vartioitava,
koska päävihollinen on Australian luonnossa erilaiset käärmeet,
joita poikaset pääsevät pakoon vain juoksemalla lujaa pois,
oksille lentäminen ei paljon auta. Ne käyttäytyvät vähän
samalla tavalla kun meidän kotoiset mustarastaan poikaset. Tätä
ei häkissä huomaa, koska tilaa on liian vähän. Naaraslintu
aloittaa seuraavan pesueen hankkimisen heti kun poikaset ovat
lähteneet. Parhaat naaraat toimivat juuri näin, koska Australiassa
lisääntymiskausi voi äkkiä olla ohi.
Nyt kostautuu myös se, että pesäpönttö on sijoitettu liian alas
ja että poikaset häärivät sen lähellä ja pyrkivät vielä
lämpöiseen tuttuun pesään takaisin. Naaras usein istuu
pesäaukossa ja varoittaa ja uhkaa nokka koholla. Tämä on merkki
siitä, että ihmisen on heti puututtava tulevaan katastrofiin. Kun
uhkaava naaraslintu tökkii poikasta pois orrelta, on tapahtumaketju
jo alkanut. Kun uhkailu ei auta, poikasilla ei muuten ole edes
tälle emolinnulta tulevalle viestille vastaanottokykyä. Uroslintua
poikaset kyllä ymmärtävät. Lopussa naaraslintu stressaantuu niin
paljon, että se hyökkää poikasen kimppuun. Uros on tällöin
aivan ihmeissään, mutta kun tulee ensimmäinen verijälki, uroksen
naaraansuojeluvietti käynnistyy ja se tappaa tämän vihollisen
tunkeilijan. Vaarallisin hetki on silloin, kun naaras kantaa jo
tulevia munia. Sen voi muuten nähdä alavatsasta, kun on vain
vähän koulutettu silmä.
Mikä sitten avuksi? Kerran minä panin toisen pesäpöntön
pesään , vaihdoin poikaset sinne, uros kävi ruokkimassa ja
tilanne rauhoittui, mutta en oikein halua antaa tätä vinkiksi,
koska se on silti vaarallinen konsti. Jos poikaset ovat jo olleet jo
pesän ulkopuolella 2-3 päivää, silloin ei ole enää mitään hätää, kun
vain uros ja poikaset siirretään eri häkkeihin niin kaikki on
kunnossa. Naaras kyllä saattaa jättää pesänteon sikseen, mutta
se on tässä vaiheessa pienempi vahinko. Joskus jopa poikasten
siirto toiseen häkkiin, missä on aivan uusi uros, onnistuu, koska
ruoanpyynti ärsyke on linnuilla voimakkain ärsyke mitä on
olemassa. Tilanne muuten mutkistuu, jos vain osa poikasista on
pesän ulkopuolella ja nuoremmat ovat vielä pesässä.
7. Muniminen tapahtuu yhden munan päivärytmissä ja
naaraslintu aloittaa sitten hautomisen heti toisen päivän
jälkeen. Eli poikaset kuoriutuvat myös tässä rytmissä 17-18
päivän päästä. Tämä on nyt aivan erilainen systeemi kuin
esim. kanariahempoilla. Undulaatit kyllä kasvattavat tunnollisesti
eri-ikäisiä poikasia. Se kuuluu niiden viettiin, että on
vanhempia ja voimakkaampia sekä nuorempia ja heikompia poikasia
samassa pesässä. Nyt on sitten kaksi vaihtoehtoa olemassa. Munat
joko otetaan pois ja korvataan keinomunilla (kts.: kanarialintu
sivu) tai sitten siihen ei puututa mitenkään ja toivotaan vain
parasta. Mutta kun on ylisuuri poikue tulossa, naaraslinnun
stressaantuminen ja nuorimpien poikasten kuoleminen on sitten
mahdollista. Nyt on muistettava, että poikaset lähtevät pesästä
myös samassa rytmissä, siitä saattaa myös tulla pieniä
ongelmia.
8. Ihmisen on kontrolloitava päivittäin pesäpönttöä ja
poikasia. Jokapäiväinen pöntön puhdistus kuuluu asiaan, koska
pöntössä ei ole samoja "rohtoja" jne., mitä
naaraslintu luonnossa pesään kantaisi. Tässä asiassa ihminen
joutuu siis auttamaan. Ulosteet on poistettava ja uudet sahajauhot
on vaihdettava, nyt sitä saa olla vähän enemmänkin. Poikaset on
tarkistettava, ettei jalkoihin ole takertunut liian tiukasti kuivaa
ulostetta. Näin tapahtuu, kun kosteus ei ole optimaalinen. Silloin
on otettava poikanen käteen ja sen hontelot jalat on pistettävä
lämpöiseen vesiastiaan, missä ulostepaakut liukenevat nopeasti.
Muista, että poikasilla ei ole lämmönsäätelykykyä. On
katsottava myös poikasten ylänokan sisäpuolelle. Onko sinne
päässyt ruokaa kuivamaan. Linnunmaitovaiheessa tätä ei pääse
tapahtumaan. Jos ylänokan sisälle on ruoka kuivunut, on tämä
poikanen tuomittu kuolemaan. Tämmöinen lintu on pelastettava niin,
että kastellaan vesiväripensseli lämpöiseen veteen ja kastellaan
sen ylänokka vetämällä kasteltu pensseli sen suun kautta. Sitten
voimme irrottaa ruoan pensselin terävällä päällä varovaisesti.
Kuulostaa vaikealta, mutta se todella onnistuu lähes aina, mikäli
ruoka ei ole vielä kasvanut nokkaan kiinni. On toimittava
varovaisesti, ettei tule mitään vahinkoa, ettei syntyisi verta
vuotavaa haavaa. Sitten kastellaan pensseli jodiin tai Betadineen.
Tämä vesiväripensseli on jokaisen linnunkasvattajan
tunnus-instrumentti, niin monissa tilanteissa sitä voidaan
käyttää, vaikkapa lääkkeiden antamiseen, mikä on muuten
undulaateilla todella vaikea tehtävä.
9. Ilmanhotkija Alkuvaiheessa käy suhteellisen usein niin, varsinkin jos poikanen
on vähän aliravittu, tai poikasia on liikaa, että poikanen hotkii
ruoan sekaan ilmakuplia. Nämä ilmapussit ovat sitten
nähtävissä. Jos ei tehdä mitään, poikanen saa koko ajan liian
vähän ruokaa ja kilpailussa se jää jälkeen. Myös ruokatorvi
ärsyyntyy niin, että tulehdusvaara on todella suuri ja se taas
vaikuttaa myös muihin poikasiin. Mikäli tämmöinen ilmanhotkija
ei ole siirrettävissä pois kasvatuslintujen pesästä, ihminen ei
voi mitään muuta, kun manuaalisesti poistaa nuo kuplat, jotka
toimivat kun tulppana. Poikanen otetaan käteen, vaikka se on vasta
3-5 päivää vanha ja pensseli pannaan sen suuhun poikittain ja sen
pää on sijoitettava pystysuoraan ylöspäin etusormen ja peukalon
väliin ja sitten on puristettava ilmakuplaa ylöspäin. Se ei ole
vaikeaa, mutta se on toistettava vähintään. 4x päivässä. Jos
pää ei ole täysin pystyssä, puristetaan vain nestettä
nenäsieraimen kanaviin. Kun poikanen kasvaa, sen kyky syödä
kunnolla kehittyy. Ennen ja vielä tänäkin päivänä kavattajat
syyttävät emolintuja tästä ja poistavat sen kasvatusohjelmasta.
Nykyisin tiedetään, että se on poikasen alikehittyminen, eikä
sillä ole mitään tekemistä emolinnun kanssa. Jos nimittäin
sijoitetaan tämmöinen poikanen toiseen pesään, missä on
kunnolla ruokkiva naaras, ongelma ei poistu kuitenkaan
10.Ripuli Syy ripuliin on väärät ruoat, tautitartunta tai emolintujen
vilustuminen. Ainoa konsti on kamomilla teen juottaminen ja poikaset
on pestävä ihonlämpöisessä vedessä aamuin illoin ja
lämpötilan on oltava lähes 30 astetta. Tätä on lähes
mahdotonta toteuttaa usein, mutta lämpölamppu on nyt tarpeen. On
katsottava, että poikaset eivät pääse kuivumaan liian ripulin
takia. Sahajauhot menevät usein rutikuivaksi lämpölampun alla,
eli vaihdetaan usein uudet ,vähän kostutetut sahajauhot. Vanha
konsti sumuttaminen on osoittautunut hyvin vaaralliseksi, koska se
aiheuttaa ns. haihtumiskylmyyden.
http://www.budgies.org/info/breeding/hatching.html |
