Make your own free website on Tripod.com

Vihreä ja sininen undulaatti

Koti ] Ylös ] Harlekiini peippo ] Kanarialinnun historia ja lajiesittely ] Kultatiikeripeippo ] Helmi-seeprapeippo ] Vahanokka - St Helen Waxbill ] Undulaatin kasvatus.. ]


Home
Undulaatit
Kanariat
Kultatiikeripeippo
Helmiseeprapeippo
Vahanokka
Harlekiinipeippo

1.Vihreä ja sininen undulaatti

 

(Vihreä dominoiva, sininen resessiivinen)
Kuten jo lajiesitystekstissä mainitsin, undulaatit muodostavat vain keltaista pigmenttiä uloimmassa höyhenkerroksessa. Kun tämä pigmentin muodostuskyky on olemassa on tuloksena vihreä lintu ja kun tämän pigmentin muodostuskyky puuttuu, on tuloksena sininen lintu. Tämän keltaisen värin muodostuskyky jakaa kaikki undulaatit kahteen ryhmään, vihreään ja siniseen linjaan. Kaikki muut värien muunnelmat jne. jakautuvat näiden kahden pääryhmän mukaan.

Jotta voisin selittää hieman tarkemmin kuinka undulaattien värit periytyvät, on minun käytettävä jonkinlaisia lyhennyksiä, että asia olisi mahdollisimman selkeästi ilmaistu.
Kutsutaan tätä keltaisen pigmentin muodostuskykyä vaikkapa "K"ksi (Keltainen) ja sen puutuvaa kykyä "k"ksi. Biologian tunneilta tiedämme, että kromosomit ovat aina parillisia (yksi kummaltakin vanhemmalta)
Me ilmaisemme asian nyt niin, että puhdaslinjainen vihreä lintu on KK ja sininen lintu on kk.
Kaikki poikaset tästä yhdistelmästä ovat vihreitä, mutta ne kaikki kantavat piilevänä ominaisuutta siniseen , eli puuttuvaa kykyä muodostaa keltaista pigmenttiä.
Kun vihreä emolintu on saman näköinen kun kaikki sen poikaset, meidän on syytä ottaa selvää kasvattajalta onko vihreä lintu KK vai Kk. Jos meidän vihreä emolintu on Kk, eli se kantaa piilevänä sinistäkin ominaisuutta, tulos on sitten erilainen, 
kts.: Yhdistelmä A.

A

B   C
Yhdistelmä B:ssä poikaset jakautuvat Mendelin säännön mukaan 25% poikasista on puhtaasti vihreitä, 25 % puhtaan sinisiä ja 50% taas vihreitä, joilla on piilevä ominaisuus siniseen. Molemmissa yhdistelmissä voi syntyä sinisiä poikasia. Tämän sääntö on lähtökohtana kaikkiin erilaisiin värimuunnoksiin. Se pätee aina ja on otettava huomioon kaikissa erilaisissa mutaatio yhdistelmissä.
Usein, kun katsotaan lintuja isoissa parvissa, huomataan, missä on sekä vihreitä että sinisiä lintuja. 
Vihreät linnut ovat kooltaan isompia ja rotevamman näköisiä.  Helposti voidaan ajatella, että se on sama kuin kanarialinnuilla, missä melaniini-linnut ovat kestävämpiä kuin vaaleat yksiväriset eli melaniinittomat linnut.  Undulaattien kohdalla tilanne ei ole näin. 
Sinisillä linnuilla, joilla ei ole kykyä muodostaa keltaista pigmenttiä kuuluu kiinteästi myös se geneettinen informaatio, joka säätelee sen kokoa.  Siniset linnut ovat muuten yhtä kestäviä ja rotevia kuin vihreätkin linnut. Kasvattajat hyödyntävät näitä tietoja, koska he haluavat näyttäviä ja isohkoja näyttelylintuja. Eli he käyttävät aina välillä vihreitä (Kk) lintuja sinisen linjan jalostamisessa.

Ensimmäinen perussääntö:
Vihreä väri dominoi muita perusvärejä.